Ilkka Sysilä hälytettiin lyhyellä varoitusajalla paikkaamaan M.A. Nummista perinteikkään suomalais-virolaisen Olutsilta-Õllesild -olutseuran kokoontumisen pääesiintyjäksi. Sysilä puolestaan värväsi minut jonkinlaiseksi sidekickiksi tapahtumaan. Arvelutti hieman, joudunko toimimaan demonstraatioesimerkkinä diipadaapahopsterihipsteristä Sysilän tunnetusti lennokkaan show’n pyörteissä. Näin ei kuitenkaan käynyt, Ilkka esitteli minua useampaan kertaan IPA/cask ale -entusiastina varsin imartelevaan sävyyn. Olutseuran jäsenistö on varttuneempaa yleiskulttuuri-intelligentsijaa ja kun Ilkka kysyi onko kukaan lukenut Arde arvioi -blogia, niin eipä yhtään kättä noussut. Terveellistä paluuta maankamaralle omasta pienestä craftolut-kuplasta. Muutaman taustakommentin heitin illan mittaan, muuten Ilkka veti homman soolona.—
Ilkan roolina oli provosoida keskustelua olutkulttuurista. Monta täkyä tuli odotetusti tarjolle, varsinkin räjähdysmäisesti kasvaneen suomalaisen pienpanimoskenen laatuongelmista, joista löytyy hyvin esimerkkejä Ilkan Ulkohuone-blogista. Eipä sekään oikein herättänyt vastakaikua, aihe tuntui olevan jokseenkin kaukainen tyypillisille olutseuralaisille. Toinen terveellinen paluu maankamaralle craftolut-kuplasta, ainakaan tässä kontekstissa Fat Lizard, Linden tai Sonnisaari eivät ole household-nimiä. Ja näillä mainituilla panimoilla ei tietenkään laatuongelmia ole. Stadin Panimon vaiheet sentään olivat tutumpaa aineistoa. Show’n jälkeen syntyi sitten pienemmässä piirissä enemmän keskustelua, tyypilliseen suomalaiseen tyyliin. Mukana oli mm. sahtimies Hartolasta, kotiviinejä kymmeniä vuosia viritellyt herrasmies sekä kantrimusiikkiin ja sotahistoriaan suuntautunut kaveri. Monenlaisia näkökulmia nousi esiin esim. Džohar Dudajevin kuolemaan liittyen.—
Nappailin illan mittaan Ölhus Oslon tarjonnasta norjalaisia oluita. Ensimmäisenä Lervigin ja göteborgilaisen Stigbergetsin yhteistyö Zipper, jota nopeasti maistoin jo keväällä Tallinnassa. 5,6%, Chinook ja Citra, todella sameaa, mehua on. Puhdasta, mutta ilman suurempaa katkeroa. Tyypillistä nykytyyliä. Toisena oslolaisen Amundsenin Barefoot Grapefruit Saison, 4,7%. Belgihiivaa, hyvin kuivaa hedelmäisyyttä. Liian ohut saisoniksi, mutta hyvin puhtaaksi vedettyä kamaa tämäkin. Koko ajan keventäen kolmantena oli vuorossa Ægir Dag Sitrus Pale Ale, vain 4%. Tämä oli sitrus-otsikoinnista huolimatta varsin maltainen olut, puhdas taas, mutta katkeroton ja muutenkin varsin mauton. Erittäin hyviä sessio-oluita kaikki, mutta ei siis Norjasta suuria makunautintoja hanaoluissa. Olutseuralaiset näyttivät suosivan vahvoja pullo-oluita, joissa varmaan olikin korkeampiprofiilista kamaa. Hauska ilta kuitenkin kaikin puolin.
