Kotimaiset panimot ovat viime aikoina laiskemmin lähetelleet olutbloggaajille näytteitä,— ainakaan minulle. Ehkä tällaisesta markkinoinnista ei ole saatu toivottua tulosta, mikä se sitten on ollutkaan. Ns. pienpanimoista suurin ja kaunein Laitilasta jatkaa kuitenkin käytäntöä ja viime viikolla saapui kaksi pulloa Kukko Vehnän uutta variaatiota. Tästähän on ollut jakelussa jo pitempään 4,7-prosenttinen kevytversio, jota olen juonut sekä tölkistä että ilman. Nyt sitten on otettu löysät pois lakimuutoksesta ja viritetty weissbier täyteen 5,5 prosenttiin. Reseptiä muutettu muutenkin ja kaikki raaka-aineet saatekirjelmän mukaan baijerilaisia. Hieman tässä tökkii pieni pullokoko, Saksassa suositaan puolen litran kokoa ja sitä mittaa ovat perinteiset vehnäolutlasitkin. Nyt sitten lasi jää vajaaksi heti kättelyssä.— —
Hyvä samea olkinen väri, vaahtoakin syntyi, ei kovin pitkäkestoisesti. Tuoksussa on weizenin perinteiset aromit, esterisen hedelmäiset vivahteet, jopa banaania, myös purukumia. Maku jatkaa samaa linjaa, pehmeää kypsää omenaakin yleishedelmäisyyden kupeessa, ei liian makeasti. Matalahiilihappoisempi moneen saksalaiseen perinneyksilöön verrattuna, se voi joitakin häiritä esim. kesäisessä terassikäyttötilanteessa, mutta itse tykkään enemmän juuri tällaisesta. Hyvin puhdas, jälkimaussa ei tietenkään katkeruutta, mutta jotain lievää fenolisuutta jatkuu sinnekin. Täyteläisyys on nyt riittävällä tasolla, hyvin on onnistuttu.
