Toinen Wesalan näyte on itse asiassa kollaboraatio Lahden alueen kahden muun maineikkaan kotivalmistamon kanssa. Arton tarinan mukaan 5,2% ja 60 EBUa, mutta ilmeisesti vain alustavana suunnitelmana. Saaz ja Magnum, pilsner-maltaan lisäksi vehnää ja viennaa.
Lievästi sameaa kullan väriä, pienikuplaista vaahtoa. Tuoksu on aika neutraali, keksiä, ehkä ruohoa aavistus. Maku on maltainen, hieman makeutta, kohtuullisesti hiilihappoa, suhteellisen täyteläinen. Melko pehmeää, pilsin rapeus jää saavuttamatta. Se korostuu vielä peräkärryn keveytenä. Kärry on kyydissä, mutta melko tyhjänä se siellä heijailee. Ryhdikäs puhdas lager tämä on, mutta ehkä lähempänä dortmunderia kuin pilsiä. Arton omassa kuvauksessa humalointi oli korostuneempaa, mutta itse en siitä saanut samanlaisia kiksejä, ehkä olen saanut kohotettua katkerokynnykseni jo liian korkealle. Sain pilsiä toisenkin pullon, jonka välitän Ilkka Sysilälle, arvatenkin sitten Ulkohuone-blogiin iskeytyy lopullinen tuomio.
