Arde Arvioi: SOPP Helsinki 2017, 4. päivä

Pilvisempi ilma neljäntenä päivänä, mutta sää selkeni vähitellen ja jengiä tuli tungokseen asti nopeammin kuin aikaisempina päivinä. Vetäisin avaukseen Teerenpelin DIPAa Lahden Bönthörin suosituksesta, en oikein ollut sisäistänyt, että kyseessä uutuusolut. Panimon pitäisi nimetä oluet räväkämmin enkä tarkoita panimon tyypillistä nimeämistyyliä Suhmura-Sulevi, joka on kaikkein kehnoin kuviteltavissa oleva systeemi. Joka tapauksessa oluessa piti olla aprikoosia reippaasti, mutta eipä sitä löytynyt. Varsin maltainen olut, jossa yllättäen katkeroa reippaasti. Tämä on ehkä panimon paras olut koskaan, pitää yrittää juoda vielä jossain rauhallisemmassa tilanteessa.— 

Sosiaalinen tilanne oli todellakin taas päällä. Tuli tavattua ensi kerran Kopula-nimimerkillä varustettu olutharrastaja ja Keskisarjan Jannen kautta saatiin samaan pöytään Travlr-nickillä mittavaa mainetta Ratebeerissä kerännyt USA:n ilmavoimien kirurgieversti evp Gene Bonventre, joka odotetusti osoittautui erinomaiseksi seuramieheksi. Sattumoisin luin tällä viikolla romaanin, jossa esiintyi mafiapomona lähes samaa sukunimeä kantanut Jack Bonaventre. Tätä en viitsinyt ottaa puheeksi, sukunimi kuulostaa melko harvinaiselta, mutta ei välttämättä ole sitä. Gene ei ole pelkkä reittaaja, vaan korostetummin baarimies, joten hengenheimolaisuutta oli havaittavissa huomattavasti. Sain hyviä vinkkejä tulevalle jenkkireissulle ja tarkempiakin koordinaatteja on odotettavissa jatkossa. Mies oli ehtinyt jo tsekata Helsingin olennaisimmat baarit, joten mitään ihmeempiä suosituksia ei Stadin Panimobaarin ohella ollut tarjottavissa.— 

Oluet siis jäivät hieman heikommalle huomiolle, mutta niitäkin tuli siis lauantai-iltapäivän tuoksinassa juotua. Berliner Bierfabrikin The Swanson Rauchbock oli puhdasta tummaa tanakkaa savukamaa. Maistilan Istuva Jäärä Bruxellensis-hiivallä ryyditetty vehnä-IPA, hieman siis hapan hiivan takia. Belgifiilis kohtuullista, mutta voisi olla raikkaampi. Mallaskuun Ice Pils pullosta Keskisarjan Jannen tarjoamana, peräti 10%. Kaunis väri, eisbockhan tämä varmaan on. Alkoholi aistittavissa, mutta ei aivan surkea. Tyylissään ok. Lemken Bohemian Pilsner ei pystynyt oikein kohottamaan profiiliaan, peruskamaa maltaisesti ilman merkittävää katkeroa. Beer Hunter’sin Azacca Pale Ale nosti kuitenkin päätään hyvin, raikkaasti pehmeää kissanpissaista hedelmää hyvällä tasapainolla. Nokian Greippipils oli liian vaisu, kevyesti hedelmää maltaisessa oluessa. Viimeisenä Mallaskosken Nemesis 2,—  hyvin vahva imperial rye ale. Makeaa siirappia, aika yksiulotteinen, liian kylmää. Ei kolahtanut, mutta erinomainen festivaalipäivä kuitenkin kokonaisuutena.
mainos