”Maailman paskin mallasjuoma.” Kyseinen lause sai minut aikoinaan kiinnostumaan chicagolaisen* Drink Four Brewing Companyn Four Loko -sarjan tuotteista. Kyseessä EI ole olut, vaan mallasjuoma**. Virallisesti kai liikutaan jossain malt liquorin ja energiajuoman leikkauspisteessä – missä helkkarissa sellainen piste nyt ylipäätään sijaitsee.
Alkon mielestä se sijaitsee lonkerolokerossa, sillä Four Loko on nyt rantautunut kahden 10-prosenttisen tölkin (0,5l) voimin monopolin hyllyihin. Tai tarkemmin sanottuna verkkokaupan hyllyihin, sillä kyseessä ei ole Alkon oma haku, vaan maahantuojan (Altia) tilausvalikoimaan asettamat tuotteet.
Alkon tilausvalikoimaanhan maahantuojat voivat asettaa tarjolle oikeastaan mitä tahansa, kunhan ne ovat ns. säännösten mukaisia. Sitä Four Loko ei ole aina ollut, sillä vuoteen 2010 asti Four Loko oli kielletty useassa USA:n osavaltiossa sen sisältämien ”piristeiden”, eli kofeiinin, guaranan sekä tauriinin takia. Blackout in a can -liikanimellä siunattua, varsinkin opiskelijoiden parissa hyvin suosittua Four Lokoa pidettiin hengenvaarallisena, joten yhtiö poisti piristävät ainesosat juomasta – maku tosin jäi.
Nyt ”siistitty” Four Loko on siis saapunut Suomeen ja pakkohan sitä oli päästä maistamaan. Muutamissa olutkeskusteluissa on näkynyt närkästystä aiheesta ja osallistujat ovat piikitelleet mm. Alkon vastuullisuudesta sekä valikoiman monipuolisuudesta. Sinänsä jopa hieman tekopyhää ihmisiltä, jotka juovat 12-prosenttisia leivosstoutteja aamupalaksi. Jos sallitte kevyen kärjistyksen.
Itse innostuin aiheesta kuitenkin niin, että lähdin tamperelaisen blogikollegan kanssa retkelle Hämeenlinnaan nauttimaan Four Lokosta. Se kun oli lähin kaupunki, ja oikeastaan ainoita kaupunkeja, josta löytyi molemmat tölkit hyllystä.
Pete kirjoitti aiheesta elämänmakuisen matkaraportin, käykäähän lukemassa sekin.
Miltä Four Lokot sitten maistuivat? Se onkin vaikea kysymys, sillä näin energiajuomien makua inhoavana tölkeistä oli vaikea löytää mitään muuta makua kuin sitä energiajuomamaisuutta. Ilman siis energiaa. Ihme nössöilyä.
Gold maistui Olvin Kultalonkerolta. Kaikelta, muttei miltään. Persikkaa luvattiin, ja kai siellä pieni ”peachkossumainen” vivahde oli syvälle lasin pohjalle piilotettuna. Esanssista, teollista, myrkyllistä. Kuvottavaa, mutta jotenkin silti kiihottavaa. Puoli purkkia meni yllättävänkin helposti alas.
10 % humisi päässä nopeasti ja tyhjään mahaan juotuna puolikas tölkki toi hymyn huulille, vaikka Hämeen linnan valleilla puhalsikin piiskaavan kylmä tuuli.
”Ei näitä pitäisi olla myynnissä missään. Maistuu vahingossa enemmän persikalta kuin persikkaesanssi. Alan olla innoissani tästä! Huikka huikalta alan ostamaan kaikki mainospuheet.” – Pete.
Tässä vaiheessa piti pitää pieni tauko ennen Four Loko Souriin tarttumista. Se oli ehkä ihan fiksua.
Sour oli vielä astetta esanssisempi ja teollisempi kuin edeltäjänsä. Väri oli ”ghostbustersmaisen ektoplasmaista”, luonnottoman vihreää siis. Pahaa. Pisang Ambonia, omenaesanssia ja päärynä-Mehukattia reilulla lorauksella Pöytäviinaa. Sour apple maun kai piti olla, mutta ei tuo hapanta ollut maistanutkaan. Makeaa sokerilitkua, joka etoi jokaisella huikalla hiukan enemmän.
“Kunnon krododil. Isä joi päärynä-Mehukattia aina ilman vettä. Tämä maistuu siltä. Harmittaa, koska näissä ei ole enää myrkkyjä, vaikka niiltä maistuukin. Ei saa etuja, eli ei saa energiaa.” – Pete
*Suomeen rahdatut Four Lokot on valmistettu Hollannissa.
**Ilmeisesti nämä 10-prosenttiset Eurooppa-versiot Four Lokosta eivät olekaan mallaspohjaisia, vaan viinapohjaisia.
