Kuulin huhua, että Lahen Teerenpelissä olisi tarjolla panimon kesäistä uutuutta, GREPAa, vaikka ulkona pyrytti lunta enemmän kuin Pablo Escobarin juhlissa. Juhlavaa oli myös uutuuden brändäys, sillä nimi viittaa vahvasti “greippipalealen” lisäksi “kreizibailaamiseen” ja etiketissä komeilee (?) diskopallo. Ei kai Teerenpeli vaan vihjaile uudella ilmeellään, että alkoholi voi olla myös iloinen asia? Ilo ilman viinaa on hautajaiset?

Ravintolapäällikkö Miettinen tarjosi minulle pullollisen ja aprikoi olutta lasiin kaataessaan, että GREPA ilmestyi hieman liian ajoissa kevätmarkkinoita ajatellen. Toisaalta, onpa ainakin tuoreet panokset terassikeleille valmiina kun pitkittynyt talvi vihdoin tajuaa vetää valkoisen elimensä ulos keväästä.

Niin, se olut? Tuoksu ei lupaillut oikeastaan mitään, mallasta ja sitrusta ehkä, kun oikein nuuhkutteli. Nenällä ei kuitenkaan juoda ja suu löysi heti omat reittinsä. Tuoretta greippiä, ja erityisesti öljyistä greipin kuorta, pölähti sisuksiin sellaisella volyymilla, että heikompia hirvittää. Tai ainakin ihmisiä, jotka eivät pidä greipistä. Greippitäysmehumainen pale ale oli jo siinä ja siinä, että lirvahtaako kaikessa sitruksisuudessaan happamaksi.

Muita makuja ei oikeastaan ollut. Mallaspohja kantoi sen, minkä pystyi, mutta lyyhistyi nielun rutikuivaksi kalvaneen greippipuun alle. Ehkä isommalla kauhalla annosteltu aromihumalointi olisi voinut tasapainottaa kokonaisuutta, mutta pirtsakka kesäoluthan tämä näinkin oli.

P.s. Hanauutuutena oli Hunaja Ale, nimensä mukaisesti hunaja ale. Se oli ale, jossa mausteena hunajaa. Maistui hunajaiselta alelta. Meh.