Kuten keskiviikkona kirjoitettua, niin Tampere-trilogian, Trelogian, päätösosassa livutaan Finlaysonin alueen porteista kohti Plevnan panimoravintolaa. Astutaanpa sisään.
Plevna toimii vuonna 1994 perustetun Koskipanimon panimoravintolana ja on luovuttanut panimon oluille myös nimensä. Koskipanimo/Plevna tunnetaan ensisijaisesti vuodesta toiseen palkintoja kahmivan Siperian kotina, mutta harva tietää, että tamperelaispanimo oli ensimmäisten suomalaisten joukossa panemassa amerikkalaistyylistä IPAa reilu kymmenen vuotta takaperin.
Itse olen ollut Siperia-fani jo ties kuinka monta vuotta, mutta syystä tai toisesta Plevna-visiitti on jäänyt tekemättä. Nyt sain onneksi mahdollisuuden, kun ravintola lupasi tarjota seurueellemme ruoat ja juomat – unohtamatta virtuaalipanimokierrosta.
Virtuaalipanimokierros? Niin, meitä asiantuntevasti palvellut Sannamari Vihinen kertoi, että he eivät halua ottaa riskiä hygienian suhteen, joten suurin osa panimokierroksista suoritetaan ruudun välityksellä. Eikä siinä, jos 13 vuotta ravintolassa työskennellyt kiven kova ammattilainen näin sanoo, niin turha siinä on enää vastaan väittää.
Ruutu päälle.
Maista tätä
Ennen noin kymmenen minuuttisen dokumentin alkamista saimme kuitenkin eteemme maistelulautaset niin olutta kuin ruokaakin. Jo tässä vaiheessa kävi selväksi, ettei Plevnassa piperrelty pikkuannosten parissa, vaan meininki oli rehdin saksalaista. Tai näin ainakin päättelin tarjoilijoiden “teutoonimaisista” työasuista.
Olutta oli kolmea sorttia: kuulemma hinta-humalasuhteensa takia nuorison suosima Weizenbock, toki Siperia sekä panimon uutuus-IPA Tomahawk. Weizenbock oli sahtimaisen makea vahva vehnä, Siperia yhtä ihanasti puraisevaa kuin aina ja Tomahawkin nimestä pystyi jo päättelemään, että kyseinen humalalajike hallitsi pelikenttää katkeroillaan.
Olutlautaselta löytyi taasen salmiakkisia sävyjä itseensä kerännyttä salamia, ilmakuivattua kinkkua, brie-juustoa, herkullisia olutmarinoituja latva-artisokan sydämiä, ehkä maailman parhaita cocktailkurkkuja sekä muuta kivaa. Lautanen oli tarkoitettu kahdelle, mutta helposti tuo menisi oluen kera vaikka neljästäänkin. Kuten sanottua, annoskoot olivat isoja.
Video Killed the… Mood
Se video. Meinasi jo unohtua. Ja pakko myöntää, että se olisi voinut unohtua myös illan tarjoajilta. Sinänsä kai ihan mielenkiintoinen pätkä oluen panemisesta ja muusta perinteisestä, mutta enemmän olisi kiinnostanut esimerkiksi rakennuksen historia. Paneminen on nähty jo, varsinkin videoitse. Toki ravintolan yleiseen hälinään sekoittunut ääniraita oli omiaan herpaannuttamaan keskittymisen ja jossain vaiheessa myös naapurin elokuvateatteri sylki efektejään seinän kautta rintalastaan.
Ja olihan se vähän noloa.
Kaikesta kuitenkin selviää, niin videotuokiostakin. Olutta ja ruokaa oli vielä jäljellä, joten emme pitäneet kiirettä pääruoan kanssa. Itse en tosin tajunnut, että sen reilun olutlautasen jälkeen pitäisi saisi syödä vielä uudestaan. En ole tottunut moiseen mässäilyyn.
Mi(ta)ttavat tilukset
Tupakan mittaisen tauon aikana ehti hieman mittailemaan tiluksia. Viehkeä kellarimainen tila oli iso ja ihmisiä paljon liikkeellä, mutta jotenkin Plevnan kellarimaisen tumma miljöö onnistui tekemään itsestään luokseen kutsuvan. Se on harvinaista.
Ja iso tila Plevna onkin, sillä asiakaspaikkoja on 400 ja nyt keväälle on valmistumassa katettu terassi noin sadalle henkilölle, joka palvelee tulevaisuudessa ympäri vuoden. Kasvun varaa siis löytyy vielä.
Syömään! Taas.
Kasvun varaa löytyi meidänkin pötseistämme, kun vihdoin pääsimme ruokalistan kimppuun. Menu oli painettu hauskasti Plevnan Sanomat -lehden muotoon, josta pystyi tilausta odotellessa lukemaan myös paikkaa koskevia uutisia.
Ruokalista oli hyvin perinteinen ja ravintolan näköinen; paljon makkaraa, kalaruokia, pyttipannua, maksapihvejä… Sekä pakollinen burger, joka ei tuntunut kuuluvan listalle. Tai no, oli niitä kaksi, sillä vegelistalta löytyi myös hampurilainen. Vegetarjonta oli muuten lihastaan kuulussa paikassa ihan välttävä, sillä erilaisia annoksia taisi olla kolme tarjolla. Hyvä suuntaus.
Itse en kuitenkaan päätynyt tällä kertaa kasvisruokaan, vaan päätin pitäytyä perinneteemassa ja tilata silakkapihvit. Viime näkemästä olikin jo aikaa.
Silakkapihvit. Voiko ne edes pilata jotenkin? Ehkä, mutta Plevna teki homman pieteetillä. Rapsakka kuori ja juuri sopivan “hapero” kala. Ehkä hippasen suolaa olisi kaivannut pinnalleen, mutta kauneusvirheitä. Lisäkemuussi oli muussi. Oikea muussi. Hyvä muussi. Raastesalaatin olisi voinut mielestäni jättää pois ja keskittyä pelkästään maustekurkkujen sekä punajuuren aina toimivaan komboon.
Ruokajuomana lasiin kannettiin lisää Siperiaa, tietty, sekä jossain välissä myös maanmainiota Dry Stoutia. Ei ehkä parhaita kala(n)kavereita lähtökohtaisesti, mutta varsinkin stoutin tuhkainen rutikuivuus nappasi nätisti silakkaan kiinni.
Maistuiko?
Omat bakkanaalini alkoivat olemaan jo siltä erää ohi, joten päätin tiedustella pöytäseurueen mietteitä ateriasta. Kenties viimeisestä sellaisesta, uskonnollista juhlaa kun kuitenkin vietettiin.
Lohisoppa: Parasta perinteistä tekemistä. Kermainen liemi, jossa hyvä syvä maku. Tumman oluen kanssa hämmentävän hyvä pari. Katkerot leikkaa keiton kermaisuutta. Lisäksi juureen leivottua tuoretta ruisleipää. Rustiikkinen kokonaisuus. Alkupalakolo todella iso ja tuhti, onko pääruoka sitten suomalaiseen makuun sopiva ämpäri?
Karitsa: Hyvää. Mureeta. Paljon. Olen täynnä.
Olipa kokemus. Plevna kohteli meitä hyvin, perusasiat olivat kunnossa ja ne tehtiin perusteellisen kunnolla. ISO kiitos minulta sekä koko porukaltamme. Palaamme varmasti patojen äärelle joskus.
Itäinenkatu 8
33210 Tampere
ma klo 11-23
ti – to klo 11-01
pe – la klo 11-02
su klo 12-23
—
