Maaliskuun sessioon Loppasuut heitti ehkä vaikeimman aiheen tähän asti, bändit ja brändit. Aiheesta on vaikea keksiä kirjoitettavaa, koska minulla ei ole siitä kovin voimakasta mielipidettä suuntaan tai toiseen. Jos joku haluaa markkinoida keskinkertaista tylsää massalageria bändillä, se ei ole millään tapaa minulta pois. Samoin jos joku haluaa brändätä hyvän oluen jollain urheiluseuran tai bändin logolla, ei se olutta pahenna. Mutta ehkä tästä kuitenkin löytyisi jotain mistä sanoa muutama sana.

Kuva: Ruosniemen panimo / Facebook

Useimmissa tilanteissa brändi ja olut ovat melko täysin erillisiä. Joskus kuitenkin yhteistyö vaikuttaa niin luonnolliselta että sen oli pakko tapahtua. Esimerkkinä tästä tulee mieleen Ruosniemen panimon Pohjoista Viljaa – lager. Huomasin tätä kirjoittaessani etten koskaan edes tullut maistaneeksi kyseistä tuotetta, mutta silti koen tietäväni miltä se maistuu. Niin hyvin pienpanimon maltainen täysmallaslager ja kotimainen suoraviivaista rautalankarockia soittava yhtye sopivat yhteen. Nimeksikin löytyi liki täydellisesti sopiva kappale diskografiasta. Hatunnosto molemmille osapuolille.

Kuva: Wikimedia Commons

Entäs sitten kun olut ja brändi ovat täysin erilliset? Näinhän asia useimmiten on. Moni, myös minä, voi silti saada siitä jotain lisää. Oluen nauttiminen on kuitenkin aina kokonaisvaltainen kokemus ja jos siinä peruslagerissa sattuu olemaan suosikkibändin logo kyljessä, makuun tulee helposti pieni parannus. Kirjoitin jo aiemmin— sessioissa siitä miten Liverpool – logo lasissa pelin äärellä parantaa olutta kuin olutta. Samoin joukkueen pitkäaikaisen sponsorin Carlsbergin perustuote Anfieldin käytävillä nautittuna maistui aivan poikkeuksellisen hyvältä, jopa muovipullosta. Objektiivisesti arvioituna olut oli varmasti alhaista keskitasoa, jos sitäkään, mutta minulle tuosta kokemuksesta ei puuttunut mitään.

Jotta saisin jonkun itse ottamanikin kuvan tähän mukaan, otetaan vielä kolmas näkökulma aiheeseen. Joskus olut voi brändäyksellään ajaa jotain poliittista agendaa. Isossa maailmassa esimerkkinä voisi mainita vaikka Brewdogin Putin-oluen, kotimaassa Radbrewn ansiokkaasti sateenkaariväelle tuoppia nostavan Masters of the Diverse -— â€œsarjan”. Molemmissa tapauksissa oluen haluaa ostaa jo tukena panimon osoittamaa arvomaailmaa kohtaan. Vaikuttaako se makuun? Ehkä. Mistäpä kukaan oikeasti tietää mikä siihen omaan arvioon vaikuttaa?

Tätä kirjoittaessani tajusin että aiheestahan löytyisi sanottavaa vaikka kuinka. Lähestymiskulmia olisi vähintään saman verran lisää kuin tässä kävin läpi. Jätän ne kuitenkin jonkun toisen postauksen aiheeksi ja toivon että muut bloggarit tarttuvat niihin paremmin kuin itse olisin pystynyt.