Helppoa juotavaa: SOPP Helsinki 2017

SOPP. Tuo kotimaisten olutfestarien tienraivaaja, jota pitkään odotti vesi kielellä jo pelkästään siksi ettei kilpailijoita oikeastaan ollut. Nyt uusien oluttapahtumien myötä SOPP on itselläni meinannut jäädä hieman taka-alalle. Vaikka tapahtuma itse seisookin hieman paikallaan, tämä vuosi oli jälleen selvä osoitus siitä että osallistuvat panimot eivät niin tee. Siksi muistutankin niin itseäni kuin muuta yleisöä siitä, että SOPP on edelleen merkittävä oluttapahtuma.

Jossakin toisaalla SOPPin suosiota ovat saattaneet syödä muut tapahtumat, mutta Rautatientorilla panimot edelleen selkeästi panostavat SOPPiin yhtenä kesän päätapahtumista. Lähes tiskiltä kuin tiskiltä löytyi jotain uutta kivaa, mutta se uusi kiva oli virkistävän usein myös jotain muuta kuin ylenpalttista kikkailua. Vaikka rakastan hämäriä kikkailuvirityksiä, välillä on kuitenkin hyvä palata hyvin tehtyjen perusasioiden äärelle.

Joillakin panimoilla ennakkohype oli toteutettu liiankin hyvin, sillä lauantaiaamuna Fat Lizardin tiskillä kohtasi ylläoleva näky. Koko viiden päivän olutvarastot oli myyty loppuun kolmessa päivässä. Monilla muillakin suosituilla tiskeillä (mm. Cool Head) alkoi olutkato uhkaamaan jo hyvissä ajoin lauantaina.

Tänä vuonna sain mukaani kiitettävästi apujoukkoja ja ehdinkin maistaa kahtena vierailupäivänä yhteensä 19+25 = 44 eri olutta, joista kaikki paitsi kaksi olivat uusia tuttavuuksia. Onnistumisia löytyi onnekseni laajalta rintamalta, epäonnistumisia hyvin vähän. Tähän tosin vaikuttaa osaltaan se, että osan tiskeistä (en mainitse nimiä) osasi jo jättää väliin. Varsinkin niissä tapauksissa kun uusia oluita ei näkynyt listalla, oli houkutusta vastaan varsin helppo taistella.

SOPP, aivan kuten mm. Helsinki Beer Festival, on edelleen ilahduttavan kaksijakoinen tapahtuma. Ensimmäisten aukiolotuntien aikana kaltaiseni harrastajat saavat maistella rauhassa, kun taas viimeiset tunnit soveltuvat paremmin äänekkäämpään juhlimiseen. Jälkimmäisten aikana panimot tienaavat sen verran rahaa ettei ensimmäisestä ajasta tarvitse maksaa pääsymaksua. Tämä tapahtuman win-win henkinen luonne tuli jälleen todistettua kun lähdin varsin tyytyväisenä pois alueelta siinä vaiheessa kun useimpien SOPP oli vasta aluillaan.

Pidemmittä puheitta, oma suosikkilistani tältä vuodelta:

SOPP Helsinki 2017 Top 5:

1.
Cool Head Brew Salty Cherry Sour

4.2
– Cool Head on löytänyt hapanoluiden punaisen langan. Suolaakin oli tarpeeksi.
2.
Hiisi / Donut Island Andrea

4.1
– Tiukka taisto edellisen kanssa. Selvästi ystävällisempi olut kahden kärjestä.
3.
Orava Orwellian Nightmare

4.1
– Cool Headin kattiloista tämäkin. Vaan olikohan näin vahvaa olutta edes sallittua juoda?
4.
Mallaskuun Ice Pils

4.1
– Voiko pilsnerin makumaailma toimia kun siltä viedään raikkaus? Kyllä voi.
5.
Beer Hunters Mufloni Kirsikka IS A New Smoke

4.1
– Kuin Twin Peaksia katsoisi. En tajua yhtään mitä tapahtui, mutta toimii.

SOPP Helsinki 2017 Erityismaininnat:

Bryggeri Helsinki Romanov 3.7
– Festarin ensimmäinen WTF-hetki. Ei aivan yhtä hyvä kuin #5, mutta hyvä silti.
Maistila La Ola!

3.7
– Löytyy fruit ja löytyy beer. Mainio kesäjuoma.
Cool Head Brew Salty Ananas Sour 3.9
– Flambeerattua ananasta ja riittävästi suolaa.
Ruosniemen Sourniemen Erikoishapan (Tyrni)

3.7
– Harmi etten päässyt maistamaan muiden päivien versioita. Hyvä oli tämäkin.
Bryggeri Helsinki Sällskapet Ölarne Tjugo år

3.7
– Kovan luokan harrastajien suosiossa. Puhdas ja tasapainoinen.
Beer Hunters Mufloni Polaris Pils

3.5
– Tuoksu ei aivan tyylinmukainen, mutta maultaan pesi muut pilssit.
Mathildedalin Tori

3.9
– Tuoretta herkkua.
Sonnisaari Kuula Lager

3.3
– Nimestä 5/5 eikä olutkaan huono ollut.
Takatalo & Tompuri Kaski Kylmäsavulager

3.3
– Puhdasta ja hyvää. Panimon nimi mieleen.