Humalablogi: Olutmatkailua Gruusiassa


Kesän lomareissu suuntautui tällä kertaa pienen tauon jälkeen ennen vierailemattomaan maahan (#72). Edullisten lentojen (Ukraina International Airlines Kiovan kautta) ja Ville Haapasalon sekä kumppaneiden seikkailujen innoittamana kohteeksi valikoitui Gruusia eli nykyisin virallisesti suomeksi Georgia. Tässä artikkelissa keskityn maan olutskeneen. Muita matkailukokemuksia voi tarvittaessa udella henkilökohtaisesti humalalogistilta. Yleisesti voi todeta, että maa on mielenkiintoinen, ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia, hintataso edullinen ja venäjäntaidosta on apua.

Georgia tunnetaan ennen kaikkea viineistään, onhan se yksi maailman vanhimmista viinintuotantoalueista. Neuvostoaikana nousi tunnetuksi erityisesti puolimakea Kindzmarauli-viini. Paikallisia viinejä löytääkin kaupoista paljon. Tbilisissä ja Batumissa oli myös paljon viinikauppoja, jotka vaikuttivat turisteille suunnatuilta. Viinitiloillakin on mahdollista vierailla. Viinoista pitää mainita chacha, joka käytännössä on paikallista grappaa. Eli se tehdään viinirypäileiden jämistä, jotka jäävät viininvalmistuksen jälkeen. Chacha on perinteisesti kotipolttoista, mutta nykyään on myynnissä laaja valikoima kaupallisia merkkejä.

Tbilisi

Historiallinen Tbilisi on maan pääkaupunki ja myös selvästi Georgian kiinnostavin olutkohde. Kilpailu ei tosin ole kovin tiukkaa, Tbilisin ulkopuolella olutkohteet ovat vähissä. Vietimme aikaa Tbilisissä sekä matkan alussa että lopussa. Alkumatkasta tukikohtana oli elämäni ensimmäinen AirBnB-majoitus ja se onnistuikin nappiin. Remontoitu kerrostalokaksio, jonka isäntä myös toimi oppaanamme kun teimme päiväretken maan pohjoisosiin Kazbegin vuorelle. Kaupoissa Georgian oluttarjonta on pääosin vaaleaa lageria ja sekin varsin kevyttä sellaista. Maan suurimmalla panimolla oli 8-prosenttinen Natakhtari Extra, mutta muuten “maitokauppojen” tuotteet olivat viiden prosentin molemmin puolin. Ruokakauppojen tarjonta oli Tbilisissäkin äkkiä käyty ja variaatiota kauppojen välilllä ei ollut kovin paljoa. Joku pienempi putka Tbilisin vanhassa kaupungissa tarjosi myös kohtalaisen kokoelman ukrainalaisia, liettualaisia jne makromerkkejä.

Tbilisissä on useampi Taghlauran panimoravintolan toimipistettä. Tarjoavat kohtalaisen hyvää gruusialaista ruokaa ja paria omaa keskinkertaista olutta. Myös vanhan kaupungin paraatipaikalla oleva Samikitno on samassa omistuksessa ja myy myös heidän oluitaan. Samikitnosta kivenheiton päässä on ravintola Alani, jossa on yksi oma olut. Puolen litran tuoppi maksoi noin 80 senttiä. Hintalaatusuhdetta ei silti voi pitää kovin ihmeellisenä. Ilmeisesti vielä olisi löytynyt Golden Mug -niminen panimoravintola, mutta se ei osunut kulkureiteille.

Tavan baareissa olutvalikoima ei ole kummoinen, mutta muutama craftia tarjoava paikka kyllä löytyy vanhasta kaupungista ja sen läheisyydestä. Aivan bailukeskustan ytimessä, jonka bilepaikat avaavat vasta illalla, on MacLaren’s Irish Pub, jonka ovet ovat auki jo kolmelta. MacLarensilla on pari gruusialaisen Number 8 -panimon olutta hanassa ja oma talon olut. Mukava paikka iltapäiväoluille. Ratebeerin ykköspaikka on Tbilisin backpacker-alueella sijaitseva Black Dog Bar. Pieni viihtyisä kuppila, jossa hyvät purilaiset ja kolme Number 8:n olutta raanoissa. Sen sijaan kaksi talon olutta olivat loppu. Tämä oli yleisgruusialainen ilmiö: listalla voi olla oluita, ruokaa jne mutta oikeasti saatavilla on vain murto-osa. Ihan kuin ennen vanhaan Neuvostoliitossa. Burgio Burger ei ole baari vaan pikkuroinen burger joint, jonka “craft burgerit” ovat loistavia. Kaksi Bunt Brew’n hanaa, mutta vain toinen oli tarjolla. Cafe Laguna oli lähempänä majoitustamme. Se oli siisti, uudehkon oloinen ravintola, joka mainosti lähes kymmentä paikallisen Krikin olutta. Valitettavasti vain kahta oli oikeasti myynnissä.

Tbilissä on myös kaksi paikkaa, jossa myydään paikallisen pienpanimon olutta hanasta PET-pulloon ulosmyyntinä. Ensimmäisenä törmäsimme Black Dog Barin lähellä olevaan NaturAleen. Itse panimo on jossain muualla Tbilisissä. Ostin paikalta viisi litran PET-pulloa NaturAlen oluita ja nautin ne majapaikassa. Panimon stout ja bitter olivat oikein kelvollisia. Hop Head on vastaavanlainen paikka, mutta se myy Krikin panimon oluita. Hop Head on hyvin lähellä Tbilisin suurinta puistoa Vake Parkia. Toisin kuin NaturAlessa, täällä pystyi oluita juomaan myös paikalla. Krikin USA India Pale Ale oli reissun ylivoimaisesti paras olut ja hanatuoreena maailmanluokan kamaa. Sitä tilasin onneksi tuopillisen. Muista kuudesta Krikin oluesta ystävällinen baarimikko antoi reilun desin maisteluannokset. Krikin muut oluet eivät päässeet aivan samalle tasolle kuin USA IPA, mutta juomakelvollisia olivat kaikki. Sattumalta tuli löydettyä myös rokkiluola Creator Bar, jossa oli oma talonolut.

Kutaisi

Kutaisi toimi parin yön ajan tukikohtana lähistön nähtävyyksiin tutustuessa (mm. Prometeuksen luola, jolla ei ole Prometeuksen kanssa oikeasti mitään tekoa. Iason ja argonautit kyllä seudulla seikkailivat). Kaupungissa on sentään yksi uudehko panimoravintola: Bagrati Brewery, jonka löysin kotona Google Mapsista. Yksi ainoa oma olut ja kohtalainen ruoka. Ruokapaikaksi voin suositella keskustan Baraqaa. Mainiota paikallista ruokaa ja hyvä palvelu.

Batumi

Matka vei aina Mustanmeren rannalle saakka. Batumi on yksi Gruusian tunnetuimmista rantalomakohteista. Vaikka kaupunki on täynnä turisteja niin mitään paremman valikoiman olutbaareja Batumista ei löydy. Batumissa on kuitenkin kaksi panimoravintolaa. Tower Restaurant & Brewery on rannalla ja sen tunnistaa nimensä mukaisesta tornista. Tarjolla vain yksi kehnohko oma olut ja keskinkertaista ruokaa huonon palvelun kera. En huomannut panolaitteita, mutta viime vuonna puolalainen olutbloggari oli ne valokuvannut. Kozlovichin panimossa oli katutason pikkubaari ja alakerran kellariravintola. Kozlovichilla on kaksi omaa olutta, jotka eivät ole kovin ihmeellisiä. Paikka itsessään sen sijaan oli mielenkiintoinen. Meitä palveli ravintolan omistaja, joka kertoi olevansa entinen merimies ja Suomikin oli tuttu paikka. Mitään ruokamenuuta meille ei annettu ja kukaan asiakkaista ei tuntunut syövän. Pöytään ilmeistyi kuitenkin juuri paistettua sashlikia oluen kylkeen. Myöhemmin spottasin Kozlovichin oluita myös jossain rantakioskissa. Batumilaisen panimon Batumurin “elävää olutta” näkyi myös aika monessa katukiskassa hanamyynnissä.

mainos