Kaarlon kotipanimo: Kotiolut ei maksa maltaita

Silloin tällöin joku keksii kysyä, mitä kotioluelle tulee litrahinnaksi. Standardivastaukseni on ”riippuu siitä, kuinka paljon siihen laittaa humalaa”. Tämä ei ole kaukana totuudesta, sillä vahvemmin humaloiduissa tyyleissä humalan osuus raaka-ainekustannuksista on helposti yli puolet, kun taas joissain oluissa humalaa ei tarvitse laittaa olueen nimeksikään. Kotioluen kustannukset jäävät kuitenkin keskimäärin aika maltillisiksi (tyypillisesti 1–2 euroa litralta), kun vertaa vastaavan kaupallisen oluen hintaan.

Tässä kirjoituksessa esitän laskelmia maltaista valmistetun kotioluen raaka-ainekustannuksista ja lasken neljän erilaisen esimerkkioluen litrahinnan. Raaka-aineiden hintoina olen käyttänyt suomalaisten panimotarvikeliikkeiden sivuilta haettua kunkin raaka-aineen halvinta hintaa (maltaille yhden kilon hinta ja humalalle 100 gramman hinta). Hintoja etsiessäni huomasin muuten, että hinnat vaihtelevat aika paljon kaupasta riippuen. Joissain humaloissa saman vuoden sadon ja yhtä suuren määrän hinta vaihteli eri kauppojen osalta jopa 100 prosenttia!

Laskelmat ovat parhaimmillaankin suuntaa-antavia, koska olen jättänyt valtavan määrän muuttujia tarkastelun ulkopuolelle. Jos nojaat perustamasi pienpanimon liiketoimintasuunnitelmassa näihin laskelmiin, olet haisuli.

Maltaat

Perusmaltaat näyttävät kustantavan noin 1,30–2,50 euroa kilolta. Erikoismaltaiden hinnat pyörivät pääosin samassa haarukassa, mutta painottuen kalliimpaan päähän. Erikoismaltaiden osuus jää kuitenkin tyypillisessä reseptissä alle neljäsosaan kaikista maltaista, joten maltaiden keskimääräinen kilohinta jää useimmiten tukevasti alle kahden euron.

Jos perusmaltaina käytetään halvinta vaihtoehtoa, tulee maltaiden kilohinnaksi tyypillisessä reseptissä noin 1,50 euroa/kg. Jos oletetaan 75 prosentin mäskäys-valutustehokkuus, tulee tyypilliselle pale alelle 1,050 kantavierrevahvuudella maltaista litrahintaa noin 32 senttiä. Jos kantavierrevahvuus on IPAlle sopiva 1,065, tulee tulee maltaista litrahintaa 42 senttiä ja imperial stoutin (1,080) osalta maltaiden osuus litrahinnasta voisi olla 52 senttiä.

Humala

Myös humalien hinnat vaihtelevat reippaasti. Sata grammaa suosittujen lajikkeiden uusimman sadon pellettiä näyttää maksavan viitisen euroa, kun taas harvinaisemmat lajikkeet ovat yli kympin. Toki ostamalla vanhempia satoja voi säästää pitkän pennin, mutta erityisesti vahvasti humaloiduissa tyyleissä humalan tuoreus on oleellista.

Oletetaan humalan keskimääräiseksi hinnaksi 8 euroa sadalta grammalta. Matalasti humaloidussa tyylissä (saison, hefeweizen, belgian pale ale) humalan määrä voi helposti jäädä grammaan litraa kohti, jolloin humalan osuus litrahinnasta on 8 senttiä. APAssa tai IPAssa humalaa voi mennä litraan 5 grammaa, jolloin osuus litrahinnasta olisi 40 senttiä, ja NEIPAssa 20 grammaakin on vielä järkevyyden rajoissa, jolloin osuus litrahinnasta olisi peräti 1,60 euroa.

Hiiva

Tavalliseen 19 litran oluterän käyttämiseen riittävä paketti nestehiivaa maksaa reilun kympin. Tyypillinen listahinta näyttää olevan 10,45 euroa. Halvempiakin nestehiivoja markkinoilta löytyy ja kuivahiivoilla päästään jopa pariin euroon. Hiivan määrä ei ole yhtä tarkka kuin maltaiden tai humalien, ja pientä määrää on helppo kasvattaa startterissa pienin kustannuksin. 19 litran erässä hiivan kontribuutio litrahintaan on siis noin 55 senttiä.

Hiivaa pystyy myös kasvattelemaan ja säilömään itse, jos panee enemmän ja haluaa säästää kustannuksissa.

Muut kustannukset

Oluesta 90 prosenttia on vettä ja vesi on muihin raaka-aineisiin verrattuna lähes ilmaista. Sen litrahintaa ei siis oteta huomioon. Sähkön hinta siirtomaksuineen vaihtelee villisti eri tekijöistä riippuen. Jos oletetaan sähkön hinnan ja siirtohinnan veroineen olevan 10 senttiä/kWh, tulee 20-litraisen oluterän mäskäyksessä ja keitossa kuluvan noin 5 kWh:n hinnaksi 50 senttiä.

Desinfiointiaine on aiemmin mainittujen kustannuserien lisäksi ehkä ainut välttämätön juokseva kustannus. Itse käytän panopäivänä noin 8 ml tiivistettyä desinfiointiainetta (neljä litraa liuosta), jolle tulee hintaa noin 20–50 senttiä riippuen siitä, minkä kokoisessa paketissa ainetta ostaa.

Lisätään laskelmaan yhden euron suuruiset kustannukset oluterää kohti sähköä, vettä ja desinfiointiainetta varten.

Mitä laskelmassa ei ole huomioitu?

• Laitteiston ja välineiden kustannukset
• Hävikki prosessin eri vaiheista
• Vedensäätökemikaalit
• Muut lisäaineet
• Mahdollisen startterin raaka-aineet
• Pullottajan pullot, korkit ja pullotussokeri
• Kegittäjän hiilidioksidi

Yhteenveto eri osatekijöistä

• Maltaan osuus litrahinnasta = (kantavierre – 1) × 6,48 €
• Humalan osuus litrahinnasta = 0,08 € × humalan määrä grammoina litrassa
• Hiivan osuus litrahinnasta = 10,45 € / oluen määrä
• Muut kustannukset = 1 € / oluen määrä

Neljä esimerkkiä

Tarkastelussa on neljä aineksiltaan toisistaan poikkeavaa olutta. Kolme niistä perustuu aiemmin panemiini oluisiin, mutta itse laskelma on sovellettavissa samankaltaisiin resepteihin.

1. Hefeweizen (Laiho)
2. IPA (Terra)
3. Imperial stout
4. NEIPA (Arnold)

Hefen, IPAn ja NEIPAn oletetaan olevan 19 litran eriä (kattilassa olevan vierteen määrä keiton lopussa). Imperial stoutin eräkooksi oletetaan puolestaan 14 litraa, koska useimmilla laitteilla näin vahvan 19 litran erän paneminen alkaa olla teknisesti aika haastavaa.

Tieto maksaa ainakin ihmisverta ja hampaiden kultaa. Näiden esimerkkioluiden valmistus puolestaan maksaa 0,93–2,26 €/l. Hinnat ovat aika maltillisia siihen nähden, että esimerkiksi keskikaljatölkin litrahinta on helposti kahden euron paremmalla puolella ja pienpanimo-oluen hinta aika paljon suurempi. Kaupasta ostetun oluen litrahinta ei toki sikäli ole ihan vertailukelpoinen, että siihen sisältyy (paljon) veroa ja raaka-ainekustannuksen lisäksi kaikki muut kustannukset, jotka panimon pyörittämisestä syntyy.

Kuvio 1. Esimerkkioluiden litrahinnat euroina

Taulukko 1. Esimerkkioluiden litrahinnat