Kaljakori: Kadonneen humalan metsästäjät

Aloin pari vuotta sitten kiinnostua suomalaisesta humalasta. Humalaahan ei kotimaisena saa muuten kuin köynnöksistä repimällä. Ostoaikeissa on turha lähteä koska ei ole mitään myytävää. Yllätyksekseni asiasta ei ollut kenelläkään oikein mitään tietoa. Kotiolut.com -forumilla alan konkarit olivat vaihdelleet jonkin verran kokemuksiaan ja myös lähetelleet toisilleen kotikulmansa humalia. Minulle vinkattiin että paras humalatietous voisi löytyä Luonnonvarakeskuksen eli Luken suunnalta. Laitoinkin keskukselle viestiä ja tovin kuluttua sain vastauksen että heillä on parhaillaan aloitettu humalan tuotteistamishanke. Jäin hankkeen tienoille roikuskelemaan mutta en osallistunut hankkeeseen aktiivisesti. Viime talvena sähköpostiin ilmestyi kutsu hankkeen työpajalle Mustialan kartanon tiluksille. Täpinöissäni iskin itseni sisään osaanottajalistalle ja päädyin kuuntelemaan superkiinnostavaa spekulointia kotimaisen humalan potentiaalista.

Työpaja koostui useista esitelmistä aihepiirin ympäriltä. Kotimaisen humalatutkimuksen historiaa käytiin läpi ja kerrottiin viimeisimmistä tuloksista. Viljelyhankkeita on lähivuosina ollut kaksi erillistä kertaa, ensimmäinen itä-suomessa 90-luvun lopulla ja toinen satakunnassa vuosituhannen alussa. Lajikkeita ja sukuja on kartoitettu ympäri suomea ja niitä on tiedossa noin parikymmentä kappaletta. Myös geenitutkimusta on suoritettu eli sukulaisuussuhteetkin ovat nykyään tiedossa.

Pääpiirteittäin historiasta tiedetään se, että aikaisimmat löydökset ovat 1300-luvulta peräisin. Humalat ovat kulkeutuneet meille Ruotsin kautta mutta ovat kehittyneet selkeästi omaksi lajikseen. Näytteiden perusteella humalien ominaisuudet sopivat aikaisempiin olettamuksiin, eli alfahapot ovat keskiarvoltaan 3-4%. Suomeksi tämä tarkoittaa että humalat sopivat enemmän aromin kuin katkeruuden synnyttämiseen. Tutkimuksissa oli myös selvinnyt eräs positiivinen tekijä, nimittäin luomu-humalassa alfahappojen määrä on hieman korkeampi. Mustialan nyttemmin eläkkeelle siirtynyt guru Lassi Piipponen kertoi omia kokemuksiaan Kiteeläisen ”Niinikummun” näytteen aromeista, ja kuvaili sitä tuoreen koivuvihtamaiseksi. Kansallisromanttista makumaisemaa siis.

Päivän sisältö muuttui erittäin kiinnostavaksi kun alettiin käydä läpi aihetta viljelijän näkökulmasta. Salissa oli useampikin maanviljelijä jotka olivat hyvin innokkaita keskustelemaan potentiaalisuudesta. Satakuntalainen kulttuurivaikuttaja Aapo Korkeaoja (ministerissukua) osasi kiteyttää vallitsevan tilanteen melko selkeästi. Viljelykulttuuri on täysin alussa ja viljelijöiden investointihalukkuutta vähentää huomattavasti se ettei humalan viljelylle ole valtion tukipolitiikkaa. Keskustelun lomassa vaihdeltiin jopa ajatuksia siitä minkä verran panimot olisivat valmiita maksamaan humalakilosta. Selvästikin salissa käytiin ensimmäisiä tunnusteluja uuden sukupolven viljelijöiden ja panimoiden välillä. Haluaisin jopa väittää että ilmassa oli sähköä. Tai sitten Mustialan panimon olut sekä kahvikupponen teki temppunsa henkilökohtaisessa seminaarikuplassani.

Sähköisyys lisääntyi kun Fat Lizard -panimon karismaattinen Tuomas kolisteli bootseineen salin etuosaan ja kertoi omat ajatuksensa kotimaisen humalan mahdollisuuksista. Humalan viljelyn aloittaminen ei sinänsä vielä ole aivan mahdoton investointi, mutta loppuprosessi sitten jo onkin seuraavan tason hommia. Jotta lopputuote saataisiin ilmoille järkevillä hinnoilla, pitää kävyn keräilyyn perustaa ihan oikea laitos. Suomessa kun ajomatkat ovat kuitenkin kohtalaisen inhimillisiä, ehdotti Tuomas jonkinlaista osuuskuntaa ja tuotantolaitoksen perustamista esimerkiksi juurikin Mustialan tiluksille. Tällöin viljelijät saisivat tuoreet köynnökset muutaman tunnin sisällä prosessoitavaksi eikä tehtaita tarvitsisi perustaa joka pellonnokkaan. Kiinnostava ajatus jonka soisi kehittyvän eteenpäin.

Täyskotimaisuushan on itsessään kuluttajia kiinnostava ja houkutteleva ajatus. Olutta pystyy maltaiden suhteen tekemään kotimaisena, mutta kaupallisesti ei humalaa tosiaan löydy, eli siitä homma vielä niin sanotusti kiikastaa. Täysin kotimainen luomuolut olisi jonkinlainen graalinmalja jota panimot tykkäisivät hyvinkin mielellään markkinoida esimerkiksi aasian kasvaville premium-markkinoille.

Humalahankkeen eteneminen on nähtävästi melko paljon kiinni valtion rahoituksesta ja koska valtio olemme me, niin eikö nyt sitten panna rahaa palamaan asian hyväksi?!

PÄIVITYS: Varsinaisen kirjoitushetken jälkeen selvisi että LUKE on saanut projektilleen lisärahoitusta ja jatkavat humalakasvustojen kartoitusta! Hip Huraa!