Fat Lizard Brewing ylitti kaikkien olutpainotteisten medioiden uutiskynnykset lanseeraamalla ensimmäisenä kotimaisena panimona niin sanotut kolmekuuskyt-tölkit eli koko kansi auki periaatteella toimivat alumiinisäilykkeet. Espoolaisiin tuotteisiin en ole vieläkään Helsingin SOPPia lukuunottamatta törmännyt, mutta edellisellä päivittäistavaramarketti vierailulla hyllyssä silmiini pisti norjalaisen Amundsenin houkuttelevan oloinen etikettiluomus. Yllätykseksi tässä tölkissä sattui olemaan innovoitu kansiosasto. Toki tölkki olisi lähtenyt muutoinkin matkaan, mutta 360 astetta sai tempomaan ostoskoriin kolmin kappalein näitä luurankointiaaneja. Etiketin kuvassa muuten hahmolla on kädessään perinteinen tölkkimalli, joka saa osakseen luisevan rutistuksen.

Itse olen aina ollut uudistusten suhteen kovin konservatiivinen ja hitaasti lämpenevä. Mikroaaltouuniakaan en omaan kotiini aikanaan huolinut ennen kuin vaimoni sellaisen ensimmäiseen yhteiseen kotiimme raahasi. Turha vekotin edelleen. Siirrytään puheessa kuitenkin tölkin puoleen. Ensimmäisenä mieleen tulvahtaa käyttömukavuusasteen nostattaminen picnicin kaltaisissa situatiooneissa, joissa lasia ei ole saatavilla tai saunan tyyppinen tilanne, johon lasi ei yksinkertaisesti sovellu.

Nasauttaminen tuntuu vähintään yhtä työläältä tai ehkä sittenkin työläämmältä kuin perinteisen version. Olut on vaikea pitää kontrollissa ja sitä läikkyy helposti ympäristöön. Olut on toki helpommin juotavissa tölkin suusta, mutta hyvin pienellä marginaalilla. Lasiin kaataminen ahdistaa ensimmäisen sekunnin, enkä tiedä miten aloittaisin. Liian hidas lähestyminen saisi eittämättä nesteen valumaan pöydälle, joten ensisyöksy on pakko heittää sisään vauhdilla. Siellä lepää. Positiivisin asia tässä on, että pesun jälkeen tölkistä saa suoraan mukavan sisutusastian esimerkiksi kynille tai kolikoille yms. Ainakin tällä kertaa Amundsenin olut nostattaa tunnelmaa useampia askelmia ylöspäin. Hedelmäisen raikas humalapommi virkistää villisti ja makeuttaa mukavasti. Hyvää ja tuoretta (bbf 150818).