Klassikko-olut: Thomas Hardy’s Ale

Jouni Koskisen esittelyssä brittiklassikko Thomas Hardy’s Ale.

Thomas Hardy oli englantilainen runoilija ja kirjailija, tunnetuin ehkä Tessin tarina -kirjastaan, josta on tehty myös Roman Polanskin ohjaama elokuvaversio.
Hardy oli syntyjään Dorsetin kreivikunnasta Etelä-Englannista ja siellä hän sen pääkaupungissa Dorchesterissa kuolikin 1928. Kun Hardyn kuolemasta oli kulunut neljäkymmentä vuotta, päätti paikallinen Eldridge Popen panimo juhlistaa paikkakunnan kirjailijakuuluisuutta tekemällä erityislaatuisen oluen, joka kantoi
hänen nimeään: Thomas Hardy’s Ale. Tietämättään panimo synnytti legendan.

olut

Olut lienee aiheuttanut kohottuneita kulmakarvoja. Siinä ei nimittäin oltu säästelty millään tavalla ja vahvasta oluesta pyydettiin pintin pullosta kokonainen punta. Tämä aikana, jolloin pint bitteriä paikallisen hanasta on maksanut alle kaksi shillinkiä. Jos nykyään perusoluen saa vitosella tuoppi, samalla suhteella Thomas Hardy’s Alen hinta huitelisi jossain lähempänä kuutta kymppiä pullo. Hinta on
ollut aikanaan lähes ennenkuulumaton ja lieneekin ollut merkittävä tekijä oluen maineen muodostumisessa. Toinen merkittävä tekijä oluen maineessa oli, että se oli tehty säilytettäväksi aikana, jolloin oluen kellarikypsyttely ei ollut mikään kovin yleinen harrastus. Etiketissä kerrottiin sen säilyvän vähintään 25 vuotta. Thomas Hardy’s onkin kaikista kellarikypsytettävistä vuosikertaoluista ehkä se kuuluisin, sillä lambiceja lukuun ottamatta harvalla “vintage”-oluella on juuria viidenkymmenen vuoden taakse.

Oluena Thomas Hardy’s Ale on klassinen englantilainen barley wine, varsin makeahko sellainen. Oluen sanotaankin ottavan parhaat muotonsa kypsyttyään vähintään kymmenisen vuotta, jolloin siihen on kehittynyt syvää nahkaisuutta ja portviinimäistä luonnetta. Olut oli suunniteltu kertajulkaisuksi, mutta 1974 Eldrigde
Pope teki toisen erän ja sen jälkeen olutta valmistettiin vuosittain (vuotta 1976 lukuun ottamatta), joinain vuosina kaksikin erää. Vahva vuosikertaolut oli kuitenkin tuotannon kuriositeetti ja kallis kruununjalokivi, eikä sen voimin panimoa pyöritetty. 1999 kallis ja raskastekoinen olut laitettiin telakalle, eikä Eldridge Popekaan pyörinyt enää montaa vuotta vaan laittoi lapun luukulle 2003.

Oluen tarina ei kuitenkaan pääty tähän. Resepti myytiin ja 2003 amerikkalainen maahantuoja alkoi valmistuttamaan olutta O’Hanlon -panimolla. Mm. todella pitkän keittoajan ja muutenkin kalliin ja hitaan prosessin vaativa olut ei kuitenkaan ole helpoin nakki ja tuotanto loppui jo viiden vuoden jälkeen. Sen jälkeen italialainen maahantuoja Interbrau tarttui reseptiin ja kokeilujen jälkeen alkoi teettämään olutta lontoolaisella Meantime Brewingilla (osa panimojätti Asahia). Ensimmäinen kaupalliseen myyntiin tehty vuosikerta valmistui 2015 ja sen jälkeen olutta on taas valmistettu vuosittain. Erät eivät ole mitään suuren suuria ja ne myydään kansainvälisesti. Niinpä Suomessa Thomas Hardya näkee lähinnä tuurilla tai internetistä tilattuna. Vanhoista vuosikerroista voikin joutua pulittamaan melkoisia summia. Jos kärsivällisyyttä riittää, halvemmalla pääsee kypsyttämällä tuoreemmat pullot itse. Niiden hinnatkaan eivät ole enää aivan vuoden 1968 lukemissa.

Teksti: Jouni Koskinen

Kuva: Oskari Sarkima

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 3/2021.

mainos