Perinteitä ja craft-olutta: One Pint Pub

Mainitse yksi klassikko-statuksen ansainnut helsinkiläinen olutravintola? Iso osa sanoo varmasti Pikkulinnun. Muutama ehkä Viiden Pennin tai jonkin lukuisista ketjupaikoista. Yhä useamman vastaus on kuitenkin One Pint Pub, tuo Ruoholahden kanavan kupeessa jo vuodesta 1996 asti köllötellyt olutkeidas.

One Pint Pub kylpee auringossa ja juuri avattu terassi pullistelee auringon- sekä oluenpalvojista saapuessani Santakadulle. Suomalaista after work -kulttuuria parhaimmillaan.  Ja after work -paikkana One Pint Pub myös tunnetaan, sillä alueella työskentelevät ihmiset aiheuttavat usein asiakasrysiä baaritiskille työpäivänsä päätyttyä. Luovin itseni eteisen kegikasan välistä janoisen ihmiskäärmeen hännille, josta äkkään blokkausvuorossa olevan Mikko Sihvosen, One Pintin sekä nykyään saman porukan pyörittämän Paloaseman Panimon sekä First Pint -maahantuonnin myyntiedustajan. Tai myyntitykittelijän, kuten hän itse rooliaan kuvailee. Sihvonen on kiireinen täyden tuvan kanssa, mutta hän ja tiskin päätyyn myös sattunut pubin vakiokalustoon kuuluva Salla Siukonen ehtivät vaihtamaa muutaman sanan kanssani.

”Alkaa tulemaan kapasiteetti vastaan, kuten näet”, Sihvonen viittoilee ympärilleen. ”Eikä tästä enää oikein voi mihinkään
suuntaan kasvaakaan. Paitsi ylös”, hän jatkaa suu virneessä.

Markku Korhosen kaksikymmentäkolme vuotta sitten perustama OPP onkin kuin varkain noussut yhdeksi maan kuumimmista olutkuppiloista, joten Sihvosen pohdinnat ovat täysin ymmärrettäviä. ”Nuorennusleikkaus” on tehnyt paikalle hyvää ja roolien selkeyttäminen on tuonut uutta puhtia myös henkilökuntaan.

”Ennen roolit olivat vähän sikin sokin, mutta kun Greta (Oinonen) hyppäsi ravintolapäällikön saappaisiin, niin meininki on hyvällä tavalla tasapainottunut”, Siukonen kertoo.

baaritiski one pint pub

Kuten sanottua, Paloaseman Panimo kuuluu nykyään samaan ”olutryppääseen” One Pint Pubin sekä First Pint -maahantuonnin kanssa, ja osa henkilökunnasta sinkoileekin Ruoholahden sekä Lohjalla sijaitsevan Nummen kylän välillä. Sihvonen myy olutta kaikissa, Siukonen työskentelee maahantuonnissa ja pubilla, Aleksi ”Allu” Montin panee sekä tarjoilee olutta ja Allun isä Pekka Montin on One Pintin pääomistajuuden lisäksi Paloaseman Panimon vetäjä. Siirsipä vanhempi Montin useamman kymmenen Helsinki-vuoden jälkeen kirjansa Nummelle. Herää kysymys, että miten porukan aika riittää.

”Kyllähän tässä kiirettä pitää. Pakko myöntää. Hyvä kun itse ehtii enää oluelle”, Sihvonen huokaisee, mutta miehen silmissä
loistaa selvä palo työtään kohtaan. ”Omatuonneissa kiire näkyy myös. Niitä reissuja ei tehdä enää niin usein. Pitäisikin keksiä joku tekosyy taas lähteä”, Siukonen naurahtaa.

 

Omatuonneillaan baari on toden totta niittänyt mainetta. Esimerkiksi Belgiaan ja Tanskaan suuntautuneet ostosretket ovat olleet oleellinen osa One Pintin sekä tietysti siellä myytävien
oluiden tarinaa. Myös maahantuontikuviot virolaisen Tankerin kanssa syvenevät vuosi vuodelta. Oman panimon oluita, maahantuonteja, lanseeraustapahtumia, ensi-iltoja… Kaksitoista hanaa ja pitkälti toistasataa pulloa sekä tölkkiä. Tuon kaiken lisäsi One Pint Pubille on tehty myös kaksi olutta, joita on Sihvosen mukaan tarjolla muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta aina.
Alpo’s IPA on edesmenneen kanta-asiakkaan, kirjailija Alpo Ruuthin mukaan nimetty olut, jota valmisti ensin Stadin Panimo, sen jäätyä tauolle Huvila ja viimeisimpänä Malmgård. Redneck on taasen Flying Dutchman -kiertolaisen, Ronald de Waalin, reseptiin perustuva american amber ale, joka on pantu maineikkaalla De Proefbrouwerijilla Belgiassa. Näitä et muualta löydä.

One Pint Pub on rosoisen viihtyisä perinnekapakka, joka ei ole kuitenkaan halunnut jäädä lagereilleen [sic]lepäämään. Baarin ja varsinkin sen motivoituneen henkilökunnan katse
vaikuttaa olevan tiukasti tulevaisuudessa, vaikka välillä hoppu olisikin.

”Me pidetään pyörät pyörimässä ja ero-tico-tico”, Sihvonen huikkaa loppukaneettina ja lähtee kantamaan viimeistä tuoppitornia ennen kuin ehtii vihdoin hengähtämään lasillisen
äärelle. Lasin täytteeksi valikoituu Paloaseman Panimon olut, kuinkas muutenkaan.

Teksti ja kuva: Teemu Lahtinen