Kotiolutsepät hoi!

0

Vuosien varrella olen pannut yli 300 erää olutta, siideriä sekä simaa. Monet toimivat ideat ovat vielä dokumentoimatta. Siksipä otin Olutpostin kotiolutkolumnistin paikan innolla vastaan. Aloitan kuitenkin katsauksella suomalaisen kotioluen historiaan ja tulevaisuuteen.

Kun ryhdyin oluenpanoon 1990-luvun lopulla, kotiolutta pantiin useimmiten insinöörimäisen tarkasti. Mittailimme, laskimme, luimme teoriaa ja otimme mallia ammattilaisilta. Hoimme desifiointia mantrana ja pelkäsimme oluen
menevän pilalle, jos käsi koskettaa vierrettä. Tämä teknistieteellinen lähestymistapa sopi luonteelleni, mutta sittemmin olen törmännyt aivan toisenlaisiin ja kotioloissa toimiviin menetelmiin.
Sahti ja perinteisemmät versiot kaljasta ovat muinaista kotiolutta. Ensimmäiset kohtaamiseni sahtimestareiden
kanssa olivat hämmentäviä, sillä sahtia ei panna tieteen säännöin. Mistä nämä kummalliset tavat ovat peräisin? Toimiikos tuo? Kyllä se toimii, on toiminut jo yli tuhannen vuoden ajan.

Vähitellen olen ymmärtänyt, että sahtiperinne on oluenpanotaitoa ajalta ennen nykyaikaista humaloitua olutta, jonka tekotapa alkoi muotoutua myöhäisellä keskiajalla. Kirjoitin vuonna 2015 Johannes Silvennoisen ja Hannu Nikulaisen kanssa kirjan Sahti – Elävä muinaisolut, mutta tutkin yhä oluen historiaa sahdin ja kaljan kautta.

Kotiolutsepät hoi!

Viime vuosina USA:ssa on yleistynyt ruoanlaittoa muistuttava kotijuomien suuntaus, jossa suositaan oluen ohella
muitakin käyttämällä valmistettuja juomia, kuten simaa, siideriä, kombuchaa ja limonadia. Pienet erät sekä vähemmän aikaa ja välineitä vaativat menetelmät ovat osa trendiä. Suomalaisillehan tämä on vanhastaan tuttua, sillä meillä on tehty simaa ja kotikaljaa tavanomaisin keittiövälinein. Ehkäpä aika on nyt otollinen uuden aallon simoille ja kaljoille. Näen lupaavana oluttrendinä paikallisuuden kaipuun sekä kotipanimoissa että kaupallisesti. Nykyään oluenystävät ympäri maailman hörppivät pääosin samanlaista globaalia kulttuurijuomaa, ja paikallisesta oluesta on tullut haaste. Pohjoismaalaisilla oluenpanijoilla on tähän salaisia aseita kuten kataja ja kveik.
Tässä kotiolutkolumnissa pyrin huomioimaan ainakin nämä näkökulmat, mutta paneudun lähinnä asioihin joihin ei
löydy helpolla vastausta internetistä tai kirjoista. Oluenpanon perusteet löydät Maria Markuksen kanssa vuonna 2016 kirjoittamastani teoksesta Rakkaudella pantua.

Kirjoitan oluenpanosta ja siiderinvalmistuksesta myös sivustoilleni www.maltainen.fi ja www.brewingnordic.com.

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 1/2019.

Teksti: Mika Laitinen

Kuvituskuva: Aleksi Tamminen

 


JAA KAVERILLE.

Kirjoittaja

olutpostimestari
Scroll Up