Musamiehen Oluet: Kuopiorockin 15-vuotis juhlalager – Iso-Kallan Panimo

Heinäkuu lähenee loppuaan ja blogirintamalla on ollut vähän hiljaisempaa. Päivät huristaa mennä vain johonkin ja loman jälkeen töihin paluun myötä vapaa-aikaa tuntuu olevan taas hämmentävän vähän.
Tänään arviossa lähestyvän kalakukkokaupungin festariviikon johdosta Iso-Kallan Panimon valmistama Kuopiorockin 15-vuotis juhlalager. — Olut on tehty Kuopiorockille, joka on jo päässyt villiin teini-ikään, joten johan sitä on syytä juhlistaa omalla oluella. Ja juhlavuoden kunniaksi valoitan myös omaa suhdettani kyseiseen tapahtumaan. Jos ei jorinat kiinnosta, niin hyppää seuraavat seitsemän kappaletta yli.
Muistan Kuopion satamassa järjestetyn ensimmäisen vuoden festarin, joka ei ilmeisestikään saavuttanut kovin suurta suosiota. Leiriytymispaikkana oli läheinen hiekkakenttä, jossa säilytettiin veneitä. Melko paljon karumpi kuin nykyinen Kuopionlahden alue. Jostain syystä kaikki festarinaidat oli vuorattu mustilla jätesäkeillä tai jollain mustalla muovilla. Muistelen, ettei kaupungin virkamiehet olleet kovin suopeita rockifestareita kohtaan, ja ilmeisesti useista asioista oli vääntämistä liiankin kanssa. Ulkopuolella kävin pyörähtämässä ja hieman nuhjuinen vaikutelma jäi. Silloin veikkasin, ettei tämä festari taida jatkoa saada.
Toisin kuitenkin kävi. Festari kasvoi pikkuhiljaa ja sai lopulta paremman järjestämispaikan Väinölänniemeltä, jonne on keskustata melko lyhyt matka, mutta tilaa on paljon paremmin. Vuonna 2005 Kuopio oli silloisen Suomalaisen musiikin edistämiskeskuksen Fimicin vetämän Popcity hankkeen kohde kaupunki. Meidän bändimme Rainbocrash valittiin yhdeksi neljästä bändistä, jotka nostettiin edustamaan Kuopiolaista uutta musiikkitarjontaa. Mukana oli myös nyt jo kuopatut SVAT ja Sideshow Zombie sekä muuan Reckless Love, joka on sittemmin päässyt urallaan hieman pidemmälle. Tämä kuitenkin johdatti minut ensikertaa Kuopiorockiin.— 
Ja nyt tunnustan, etten ole käynyt kyseisillä festareilla kertaakaan pelkkänä vierailijana. Kahtena muunakin vuonna olemme bändillämme käyneet keikan soittamassa kyseisellä festareilla ja viimeisimmän vuonna 2014. Silloin myös vaimoini sai passin. Huomasin, että lapset pääsevät ilmaiseksi vanhempien seurassa, joten menimme koko perheellä käymään lauantaina hengailemassa alueella, kuuntelemassa muutamia bändejä ja uimassa. 😀 Varsinainen oma keikkamme olikin perjantaina ja väsy oli melkoinen, kun työpäivän päätteeksi ajoin ensin Joutsasta Kuopioon ja käytännössä lähes suoraan lavalle, kun saavuin festarialueelle. Auton vain kävin heittämässä kotipihaan reilun kilometrin päähän.— 
Hauskoja kertoja kaikki on ollut, mutta en ole oikein yhdelläkään kerralla joutanut tai jaksanut jäädä kunnolla viettämään festareita, vaikka olenkin asunut koko festarin olemassa oloajan ihan keskustassa tai keskustan tuntumassa.
Syy siihen, etten ole koskaan ostanut lippua kyseisille festareille johtunee siitä, ettei sen artistikattaus ole kovinkaan lähellä omaa mieltymystäni. Yleensä ykkösnyrkkinä joku legendaarinen rockijyrä, lisukkeeksi reilusti metallia, pari suomipopin kärkinimeä sekä Kaija Koo tai Paula Koivuniemi. Omalla kohdallani näistä mikään ei nyt vain saa itseäni liikahtamaan festareille, vaikka tunnelma paikan päällä onkin ollut hyvä. Itse menen festareille musiikin takia (no Ilosaareen vois mennä melkein pelkän tunnelman takia).
Mutta en siis missään tapauksessa halua dissata Kuopiorockia. Järjestelyt ovat toimineet hyvin, festareiden jälkeen paikat on nopeasti puhtaana ja porukka käyttäytyy pääasiassa hyvin – mitä nyt joku vajaakki oli hävinnyt väittelyssä meidän entisen pihan lyhtypylväille ja päättänyt selättää nämä verbaaliset vastustajansa. Tosin toisen pylvään kohdalla oli kaverilta voimat loppunut, niin oli sitten kukkaruukku pitänyt lohdutukseksi rikkoa. Mutta se ei ole festarien vika. Se on ihmisen vika.— 
Musiikkitarjonta ei vain ole ihan omaan makuuni passeli, joten itse skippaan tämänkin vuoden ja mega kuoleman. Mutta jos artistikattauskolahtaa, niin vahva suositus. Hyvätunnelmainen festari hyvällä paikalla. Ja järjestelyt toimii. Kannattaa tulla vaikka vähän kauempaakin. Festari ihan keskustan tuntumassa.
Mutta nyt juhlajuoman pariin, ennen kuin väljähtyy. Olen maistanut tämän juoman pari kertaa. Ensimmäisen kerran tammikuussa ja nyt kesän alusta yksi pullo on odotellut kellarissa.
Kuopiorockin 15-vuotis juhlalager on väriltään kypsän oljenkeltaista ja kirkas. Kauniin rauhallisesti kohoavia kuplia. Pitkään lasiin kaadettaessa vaahtoa muodostuu niin reilusti, ettei koko pullo mahdu kerralla. Vaahto kuohkeaa ja pitkäikäistä. Etikettejä on 15 erilaista, yksi jokaista vuotta kohden, ja niissä jokaisesta kyseisestä vuodestä pieni muistelopätkä. — 
Tuoksu on maltainen, hieman makea ja raikas. Olin tammikuussa kirjannut ylös löytäneeni valkoviinimarjaisia aromeja ja kyllä jotain sellaista tässä hieman on.— 
Maku on maltaisen ja pähkinäinen. Pähkinäisyyden takaa hiipii hivenen kukkainen ja tuore ruohoinen katkerointi. Mukavasti viipyilee suussa.Tammikuussa olin jotain pyörän kumimaisuutta maistanut kanssa, mutta tässä ei ole siitä tietoakaan.
Suutuntuma on melko kevyt, mutta kyllä tässä mallasrunkoakin on. Katkerot ryhdistävät vielä kivasti, joten vetisyyttä ei onneksi ole.
Kokonaisuutena hieman räväkämpi lager, joka ei jää töllistelemään ja vedä vain varman päälle. Jos bändiarviota tähän soveltaisi, niin peruskomppi ja rytmiryhmä on kunnossa. Vokaalit ei pysy kokoaikaa ihan nuotissa ja soolokin hiukan tökkii, mutta homma pysyy kivasti kasassa ja luonnetta löytyy enemmän kuin nallukasta. Kyllä tällä rockikukkokansan janon sammuttaa.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö:— 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 32/50— 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Lager
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Kuopiorockin virallinen 15-vuotis juhlaolut
Mistä: Sain tämän maistiaispullon painolta.

mainos