Olutkellari: Hopping Brewsters Finnjävel

— Hopping Brewsters Finnjävel

Henri Alénin ja Tommi Tuomisen Finnjävel-ravintolan otteita on tullut seurailtua lähinnä ensimmäisen herrasmiehen sosiaalisen median kautta, mutta suomalaisten perinneherkkujen varaan rakentuva, leikittelevä konsepti on toki kiehtonut tositarkoituksella sen lanseeraamisesta lähtien. Olin myös iloisesti yllättynyt kuultuani, että ravintolaa varten on valmisteilla myös olut ja vieläkin innostuneempi siitä, että sitä saatiin myös rahvaan nautittavaksi – eli Alkon tilausvalikoimaan.
Finnjävelin olut on valmistettu yhteistyössä Hopping Brewsters –panimon kanssa. Kuten olettaa saattaa, ei ravintolan omaa mallasjuomaa ole aivan perinteisestä puusta räätälöity. Tai oikeastaan on. Erikoislaatuinen juoma nimittäin saa makunsa mausteseoksesta, gruitista, jollaisilla oluet aikanaan maustettiin ennen nyt valloillaan olevaa humalakasvin dominanssia. Hoppareillahan on taustallaan hyvä lataus historiatuntemusta ja muinainen gruitalekaan ei akaalaisille tuntematon juomalaji ole, joten yhteistyökuvio hoidettiin siinä mielessä aika osuvassa seurassa. Mukana oluen teossa oli sommelier Samuli Angelov.
— Hopping Brewsters Finnjävel
Se, mistä en sitten niinkään innoissani ollut, oli oluen maustekirjon sisältö. Näin äkkiseltään nimittäin tuntuisi, että Finnjävelin perusideaan sopivin ratkaisu olisi hakea maustekasvit ja –yrtit kotimaan puhtaasta luonnosta, mutta sen sijaan puolukka on paritettu yhdessä lakritsijuuren, limen ja appelsiinin kanssa. Tokihan tämä perinteisen oluen modernimpi lähestymistapa ihan linjanmukaisesti kulkee, mutta silti mieleni olisi enemmän tuonne mökkikuusikon huomaan kaipaillut. Makuasioitahan nämä tietty ovat, mutta nyt valittu yhdistelmä ei paperillakaan meikäläisen makuhermoja hivele. Eikä hivellyt lasissakaan. Voimakasmakuinen ja vivahteikas olut jakaa varmasti mielipiteet, mikä lienee tarkoituksin. Minulle ei toiminut.

— Hopping Brewsters Finnjävel
Samea, hieman punertavan harmaa, oikeastaan terassin pesuveden näköinen olut. No, ainakin on rehdin maanläheinen näky. Tuoksu puistattaa alussa melkoisesti. Lakritsijuuri ja appelsiininen sitrus ei oikein yhdistelmänä nenääni toimi ja puolukkakin tuo mukaan lähinnä etovaa punakkuutta. Onneksi shokki laantuu nopeasti ja kokonaisuuteen pääsee paremmin kiinni.

Appelsiini on varsin vahvana esillä, mutta lakritsijuuri vetäytyy ajan mittaan. Mukaan tulee maanläheistä hedelmäisyyttä sekä lisää kevyttä puolukan kajoa. Tunnelmaa leimaa sammalvivahteinen mausteyrttisyys sekä turhan kärkevä, lämpimän hedelmän makeus.

Maku on aika vinkeä. En aluksi osaa määritellä selvää mielipidettä, mutta lopulta tunnustan, etten oikein välitä siitä. Päällimmäisenä mieleen tulee appelsiinimarmeladilla täytetty, osin sulanut konvehti. Siinä on myös hedelmää, väljähtänyttä limonadia, lakritsia ja taustakirjosta tulee yleisesti mieleen pakurimainen tuhkaisuus pienellä punamarjaisella happamuudella kruunattuna. ”Jännä” on oikein hyvä sana kuvaamaan tätä olutta. Turhan jännä meikäläiselle…

Tuomio: Sekavanlainen sitruslakugruitti.

Pisteet: 21/50

mainos