Olutkellari: Paloaseman Panimo Nokipalo

Paloaseman Panimo Nokipalo

Paloaseman Panimo jatkaa nykyisin Lohjaan kuuluvan Nummen taajaman 130 vuotta uinunutta panimohistoriaa. Vuosina 1878-1886 olutta valmistanut Haukijärven Oluttehdas paloi toimintansa aikana kahteenkin otteeseen, joten on varsin ymmärrettävää, että kylän olutperinteitä sittemmin jatkanut Jani Harju pelasi varman päälle ja perusti pienen panimonsa entisen paloaseman suojiin. Tämä varotoimenpide ei kuitenkaan tehnyt toiminnasta ikuista, vaan Paloaseman Panimon kiinteistö sekä koko panimotoiminta on nyt kaupan. Aika näyttää, jatkuuko pienen kyläpanimon toiminta rakennuksen omistajanvaihdoksen jälkeen vai ei, mutta se on sitten toinen tarina.

Paloaseman Panimo on yksi Suomen monista pienpanimoista, jolla on tavalla tai toisella jyväskyläläisvaikutteita. Jani on nimittäin aiemmin asunut ja opiskellut Jyväskylässä ennen Nummelle siirtymistä ja vuonna 1948 rakennetun VPK-tukikohdan remontoimista asunnoksi. Alakerran vanha autotalli muuntautui pari vuotta sitten yhden miehen panimoksi ja olutpuodiksi.

Pienimuotoisen toiminnan vuoksi panimon tuotteiden löytäminen on ollut haasteellista. Pääasiallinen levikki on pysytellyt 50km säteellä oluiden valmistuspaikasta, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Harry’sissäkin muistan oluita joskus nähneeni, mutta muutoin on ollut hiljaisempaa. Nyt jo myyntiaikeiden alla olevan panimon olutta sitten löytyi ihan kaupan hyllystäkin ja vaikka parasta ennen –päiväys jo lähellä (n. kk päässä) kolkuttelikin, päätin tarttua riskistä tietoisena kenties viimeiseen tilaisuuteen maistaa itse panimon tarinan aloittajan valmistamaa olutta. Riski kannatta, sillä Porista rahtaamani savuolut Nokipalo oli kauppavahvuuteensa nähden hyvinkin pätevä tuotos!
Nokipalo on tumma, miltei musta, suodattamaton pintahiivaolut. Sen makeuteen yhdistyvät paahteisuus sekä savun ja pähkinän aromit.
Paloaseman Panimo Nokipalo
Varsin tumma, läpitunkematon olut runsaalla, kuohkealla vaahdolla. Kaadoin sakat mukaan, joten näky on hieman utuinenkin, mitä nyt tuolta tummuudelta pystyy havaitsemaan. Tuoksu on hyvä, keskirunsas ja tummanpuhuva. Mallasvetoinen tuoksu on kohtalaisen paahtunut, kevyen savuinen, suklainen, nahkainen ja pähkinäinen. Savua runsaammin esillä on nokisuutta ja kokonaisuus on miellyttävän samettinen.— 

Maku on tuoksua voimakkaampi, runsaanpuoleinen ja monikerroksinen. Todella monipuolinen kauppavahvuiseksi olueksi! Suklainen puoli korostuu etenkin maun loppupuolella, savun ja noen tullessa vastaan heti alkuvaiheilla. Parivaljakko nousee esiin myös pitkässä jälkimaussa, jossa suklaallakin on oma roolinsa. Pähkinäinen kuivuus antaa makuun hienon lisän ja yleisen paahtunut ilme puhuttelee monella tasolla. Suuhun jää leijailemaan nahkaisen nokinen, samettisen suklainen, kevyesti kuivaan kääntyvä tunnelma. Sääli, jos tällaisen oluen valmistus tulee pian loppumaan… Varmaotteinen ”tumma olut” on kauppavalikoimissa aina mukava lisä,

Tuomio: Puhutteleva, runsasmakuinen savuolut suklaan ja nokisuuden maailmasta.— 

Pisteet: 35/50