Varsovassa käydessäni toinen suosikkiolutkaupoistani on Czarodziejka GorzaÅ‚ka. En osaa puolaa, mutta koneavusteisesti olen päätellyt nimen tarkoittavan suurin piirtein Viinakeijua. Valikoima painottuu puolalaiseen käsityöolueen, mutta olen onnistunut tekemään löytöjä myös amerikkalaisten, belgialaisten tai saksalaisten pienpanimoiden tuotteista.
Olen aina vilkaissut pullohyllyjen ohella myös, mitä pojilla on hanoissaan. Tyypilliseen valikoimaan on saattanut kuulua esimerkiksi pari puolalaista apaa tai ipaa ja ehkä pilsneri tai muun perinteisemmän eurotyylin edustaja. En ole tullut hanaolutta aiemmin ostaneeksi mukaan. Kaupalla on sitä tarkoitusta varten litran ruskeita muovipulloja, tai asiakas voi varmasti tuoda oman astiansakin.
Tällä kertaa kavereilla tuntui olevan kova hinku saada hanoissa oleva tavara liikkumaan. Liekö ollut jotain uutta timangia tulossa nykyisten tilalle. Sain kaupassa ollessani kahteen otteeseen melko perusteellisen esittelyn hanaoluista (pyytämättä), ja lisäksi toinen myyjä kyseli ahkerasti kiinnostustani niihin myös sinä aikana, kun tutkailin pullo-olutvalikoimaa.
Olin ostoksilla sillä asenteella, että poimisin pullohyllyistä muutaman kiinnostavan, joita joisin sitä mukaa kun tilaisuuksia tulee. Take away -oluissahan on se kiusallinen piirre, etteivät ne hanasta laskettuna säily kaapissa loputtomiin. Kaupan poikien myynti-innosta joku olisi jo saattanut hikeentyä, mutta päätin nyt laukaista tilanteen ostamalla pullolöytöjeni päälle litran verran tÅ¡ekkipilsneriä. Ostin kahdesta vaihtoehdosta sitä, jossa kuulemma on enemmän humalaa.
Hanalätkässä luki pelkästään Kout, mikä ei äkkiseltään sanonut minulle mitään, vaikka varmasti olisi pitänyt. Kun olut oli juotu, ainoana ajatuksena päässä oli, että pitäisi päästä mahdollisimman pian TÅ¡ekkiin kiertämään parhaita panimoita. Kiitokset näin jälkikäteen olutkauppiaiden sinnikkyydestä. Kadun, että ehdin siinä tiskillä jopa ajatella Alkoa, jossa kukaan ei ainakaan yritä väkisin tuputtaa mitään.
Tämä oli oluena tutun oloinen, mutta tuttuus ei liittynyt aiemmin juomiini tÅ¡ekkioluihin. Mihin sitten? Eurooppalaisessa lagerissa tulee tuskin koskaan vastaan tällaista mandariinimaisen kevyen hapon ja viinimarjapensaiden ja mintun sävyttämän humalan tuoretta katkeruutta. Ensimmäinen nenäaistimus oli vähän diasetyylinen, mutta sen jälkeen olut oli pelkkää nestemäistä raikkautta. Tätä olisi voinut juoda vaikka kuinka paljon.
Oluet, joihin Koutskýn assosioin, tulevat itse asiassa vain muutaman kymmenen kilometrin päästä panimon kotikaupungista Kout na Å umavÄ›sta. Kout nimittäin sijaitsee aika lähellä TÅ¡ekin länsirajaa, jonka toiselta puolelta alkavat Baijerin Zoigl-paikkakunnat. Kylien perinteisissä yhteispanimoissa tehdään oluita, joista ainakin jotkut ovat juuri tällaisia meheviä vaaleita lagereita. Humalapohja on suhteellisen tanakka, mutta katkeruus jää kuitenkin monipuolisessa oluessa säestäjän rooliin ja palaa vasta aivan lopussa ottamaan aplodit vastaan.
Koutský-pilsnereitä on netin mukaan sekä 10—°- että 12—°-vahvuisina ja niistä tämä oli minun järkeni mukaan se jälkimmäinen. Czarodziejka GorzaÅ‚kasta tarttui kyllä jälleen mukaan kaikenlaista muutakin, josta ehkä lähiviikkoina lisää. Kauppa on Varsovassa vieraileville olutfaneille käynnin arvoinen, ja metrolla pääsee perille, vaikka paikka onkin kaukana keskustasta. Parasta tällä kertaa oli kuitenkin tämä erinomainen naapurimaan taidonnäyte.
Czarodziejka Gorzałka, Kabacki Dukt, 4/3, Varsova.
—
