Olutmatkailijan blogi: Olutmatka feikki-Belgiaan

Mikä ihmeen feikki-Belgia? No semmoinen epäaito, kuten urbaani sanakirja sanan feikki kääntää. Oikeastihan en ole tänäänkään liikahtamassa mihinkään sohvaltani – tai no ehkä jääkaapille – mutta tämänkertaisen teeman ideana on maistella muutama muualla valmistettu belgityylinen olut. Suoria kopioita en kuitenkaan kelpuuttanut vaan jotain omaa twistiä piti olla mukana.

Ensimmäisenä maisteluvuoroon päätyi oklahomalaisen Prairie Artesan Alesin Prairie Hop. Kyseessä on Simcoella ja Citralla aromihumaloitu saison. Kyytipojaksi feikki-simpukoiden tai oliebolleneitten sijaan pizza. Varsin epäaitoa.

Olut sen sijaan osoitti olevansa aito saison ainakin vaahdonmuodostuksen puolesta. Ulkonäkö samea ja meripihkan värinen. Tuoksussa sekä saisonmaista belgihiivan pippurisuutta, että myös aromihumalan sitrusta. Maku on hieman happamaan viettävä ja jälkimaku asianmukaisesti kuiva. Aromihumalointi erottuu yllättävänkin mietona (flunsallanikin saattoi olla jotain pientä vaikutusta asiaan). Keskivaiheilla makua kuitenkin jonkin verran eksoottista hedelmää.

En tiedä kuinka hyvä ajatus aromihumalan ja saisonin risteytys on. Onhan tämä hieman samalla tavalla jännä, kuin kerran vahingossa makeaan valmispohjaan leipomani sienipiiras, mutta itse tykkään kyllä ihan rehellisistä saisoneista ehkä kuitenkin enemmän.

Illan toinen feikki oli kauan odotettu ja viimein Viron kautta kotiini päätynyt Pyynikin Bitch De Elegant. Olen miettinyt, että etiketin kuva saattanee ehkä viitata oluen kehittäjään.

Jostain syystä tykkään nauttia saisonini (sekä lambicini) yleensä kuohuviinilaseista. Mutta onko Bitch sitten saison? Tyylilajiksi löysin internetistä witbierin, mutta siitä olen eri mieltä. Farmhouse aleksi olen sitä jossain muistaakseni nähnyt kutsuttavan, mutta nyt en löytänyt asialle vahvistusta. Mutta belgivaikutteinen olut joka tapauksessa. Valmistuksessa on käytetty ohraa, vehnää ja karpaloa. Maustetuksi saisoniksi minä tätä kutsuisin.

Sitten ulkonäöllisiin seikkoihin. Kuten panimomestari Pere sosiaalisessa mediassa kommentoi niin ”Bitch vaahtoo luonnostaan”. Väri on kullanhohtoinen ja kirkas. Hiilihappoja näyttää kuplista päätellen olevan mukavasti.— 

Tuoksussa saisonmaista pippuria sekä yllättäen myös hieman vanilijaan viittaavaa marjaisuutta. Suutuntuma on runsaista hiilihapoista johtuen pirskahteleva. Mausta on löydettävissä ilmeisesti karpalon tuomaa pientä happamuutta ja jälkimaku on varsin kuiva. Varsin maistuva olut, mutta pidän ehkä kuitenkin enemmän Pyynikin perus-saisonista. Ehdottoman maistuva olut silti tämäkin.— 

Kolmantena epäjalona belgialaisena vuorossa oli maineikkaan Stone-panimon Cali-Belgique IPA.

Kummalliselta vaikuttavan nimen taakse kätkeytyy oluen olemus: ”it is a California style IPA, and this brew has an undeniable Belgian influence”. Tämä belgilainen influnssi on huolella valittu belgialainen hiivakanta.— 

Tölkistä kaatui lasiini keltaista ja kirkasta nestettä. Tuoksussa belgihiivan banaani on yllättänkin suuressa roolissa. Myös maussa jonkin verran banaania sekä muita hiivasta peräisin olevia estereitä. Lisäksi humaloinnista peräisin olevaa sitrusta. Lopussa ehkä yllättävänkin kevyet katkerot, vaikka niitäkin toki löytyy. Jotenkin banaanin tuoksu vaan häiritsee IPA:ssa. Maku on parempi. Taitaa silti olla huonoin maistamani Stonen valmistama olut.— 

Illan pimetessä oli aika kaivaa esille vielä yksi belgivaikutteinen jenkeissä pantu olut. Erinomaisesta saisonistaan (tai amerikkalaisittain farmhouse alestaan) tunnetun Boulevard Brewing Companyn The Sixth Glass Quadrupel.— 

Pienä kertauksena todettakoon quadrupelin olevan vahva, vähintään 10% alkoholia sisältävä, tumma ale. Niin ja alunperin kai belgiasta kotoisin oleva.

Väritykseltään kuudes lasi onkin ruskea ja kirkas. Tuoksussa asiaan kuuluvaa makeaa hedelmää, kirsikkaa myöskin. Vai luokittellaanko se muutoinkin hedelmäksi? Maku on upean moniulotteinen: mausteita, rusinaa, luumua ja lämmittävää alkoholisuutta nyt ainakin. Eipä tässä juurikaan mitään omaa twistiä ole mukana, mutta sou not. Hieno olut.— 

Kaiken kaikkiaan feikkimatkani onnistui melko hyvin. Mikään oluista ei ollut lähelläkään juomakelvotonta. Session parhaimmaksi nousi Boulevardin Sixth Glasiin Pyynikin Bitch De Elegantin seuratessa heti perässä. Olisin mieluusti ottanut maisteluun mukaan myös SOPP:ssa kaverin lasista maistaneeni Bryggerin Colorado Blond Belgian IPA:n, mutta sitäpä ei taida mistään kotiin saada hankittua. Ehkä minun täytyy yrittää poiketa panimoravintolassa jossain vaiheessa.