Olutpakina: Nykyään on kaikki upeasti

Edelliseen pakinaani kirjoitin, kuinka olen iän kasvaessa tajunnut, miten ennen oli kaikki paremmin. Sittemmin huomasin olevani vuoden päästä neljäkymmentä ja tajusin sellaisen puheen olevan väsyneen keski-ikäisen horinaa.

Sillä minä kyllä ymmärrän ja teen nuorten juttuja! Olenhan vielä nuori mies! Mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että kaikki ei ole nykyään vain hyvin vaan paljon paremmin kuin ennen, myös olutmaailmassa.

jouni koskinen
Miettikääpä vaikka reinheitsgebotia. Ohra, vesi ja humala. Niin rajoittuneista aineksista on oluet tehty vuosisatoja! Missään ei ole siitä livetty. Paitsi Belgiassa, Englannissa ja Pohjois-Saksassakin on livetty ja… no Baijerissa ainakin on oltu niin ahdistuneita! Paitsi vehnää nekin… No kuitenkin. Nykyään on viimein päästy lopullisesti tästä riippakivestä!
Niin täydellisesti on vapauduttu, ettei monesti oluessa maistu mikään niistä puhtauslain aineista vaikka mukana olisi vain niitä. Humala on saatu maistumaan sekamehulta ja oluiden maanvaiva mallas on saatu häivytettyä kokonaan tai muutettu suklaakakuksi. Vielä kun veden aiheuttama ikävä nestemäisyys saadaan karsittua, on turha olutmaisuus jäämässä oluesta viimein historiaan. Edistystä!

Panimoita ja oluita on niin paljon, että on järkijättöistä valittaa valikoiman runsaudesta, niin kuin viimeksi tein. Viittaankin metafyysikko Y. Malmsteenin sanoihin: ”How can less be more? More is more!” Panimoita on tuhottomasti ja jos nyt vain viidesosalla on tuotanto tasalaatuista, se johtuu käsityöläisyydestä. Kääkät eivät tajua, että asiat tehdään intohimolla, eikä taidoilla. Änkyrät eivät hokaa, että on osa 60 €/litra-hintaa päästä fanikuluttajana osaksi laadunvalvontaa. Siinä pääsee osaksi prosessia ja syvemmin kiinni panimon fiilikseen. Todellista omistautumista asialle.

Oluita on niin paljon, että maisteluannoksilla saa kerättyä viitisen tuhatta tikkiä yhden iltapäivän aikana. Jo viime vuosien hypetetyimmät panimot ympäri maailmaa todistavat valikoimasta. Monet niistä rikastuttavat oluthyllyjen kirjoa joka viikko vähintään 15 uudella neipalla ja 13 maustetulla sourilla. Joskus tekevät pilsnerinkin. Valikoimaa!

Erinomaisen mahtavaa nykytilanteessa vanhaan verrattuna on teknologia. Monet kehuvat appsien näppäryyttä, kun haluaa tsekata vaikkapa ravintolan olutvalikoiman tai löytää tiettyä olutta tai sosiaalista aspektia kun voi kavereiden kanssa vertailla juomiaan oluita vaikkei olisikaan samassa kapakassa. Sellaisilla kehujilla menee appsien pääpointti kokonaan ohi. Ensinnäkin on tärkeää aina reitata ja tehdä se oikeaoppisesti: antaa korkea arvosana ihan kaikelle jos panimolla on hypeä, ja muuten huono arvosana jos olut on jotenkin pahasti pilalla, esimerkiksi ruskeaa tai maltaan makuista. Tärkeimmin, kun on kirjannut itselleen loistavan oluen muistiin, voi appsilla pitää huolen siitä, ettei juo sitä vahingossa toistamiseen. Näin voi keskittyä niihin joilla saa badgen ja kokonaislukema mukavasti kasvaa. Samalla voidaan massaliikkeenä näpäkästi ohjata panimoita tekemään jatkuvasti uusia oluita ja hylkäämään vanhat, sillä yhdellä oluella ei ole mikään panimo koskaan pärjännyt. Ei ollut ennen tällaista vaikuttamista!

Että turhaan vanhat parrat kitisette, kaikki on nykyään todella maitosokerisen mainiosti meidän viriilien parikymppisten nuorten parissa!

Teksti: Jouni Koskinen

tilaa olutposti mainos