OLUTPROFIILI: Jason Wolford 8-Bit Brewing

Olut kuului elämääni jo kauan ennen Suomea.

Aloitin viitisentoista vuotta sitten juoma-alan tukkuyrityksessä ja opin siellä tekemään kaikkea, mitä olutalalla täytyy osata; toimin lähettinä ja varastossa, asensin oluthanoja ja olin töissä olutfestareilla. Työnantajallani oli massiivinen olutportfolio ja yksi työpaikkaeduista oli se, että työntekijät saivat ostaa keissejä kotiin neljällä dollarilla. Tämä mahdollisti alkavan olutharrastukseni ilman suurta rahallista panostusta. Siitä
sitten innostuin tekemään olutta kotonakin. Oluentekeminen vei mennessään heti.

Mies seisoo olutlasi kädessä

Tein ensimmäisen erän mallasuutteella, mutta jo seuraavalla viikolla olin virittänyt pystyyn hirveän kokoisen täysmallasmäskäysysteemin. Siitä lähtien keitin pari-kolme kertaa viikossa seuraavan seitsemän vuoden ajan. Koska panimolaitteistoni oli rakennettu valtavan videopelikokoelmani viereen, aloin nimeämään oluitani
sillä hetkellä pelaamieni pelien mukaan. Jossain vaiheessa sitten alkoi tuntua siltä, että olutvalikoimani
oli tarpeeksi iso kaupallista panimotoimintaa silmälläpitäen. Portlandissa oli kuitenkin jo yli 90 toimivaa
panimoa, joten piti löytää paikka, missä craft olut -ilmiö olisi suhteellisen uusi ja koska pelaajat olivat oleellinen
osa kuvitteellisen tulevan panimoni asiakaskuntaa, paikkakunnalta piti löytyä myös virkeä peliskene. Halusin tuottaa ensisijaisesti miedompia sessio-oluita vahvojen sijaan. Päätin, että missä nämä vaatimukset täyttyisivät, sinne rakentaisin panimoni.

Asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella, Tutustuin suomalaiseen naiseen ja sitä myötä reissasin Suomeen
ensimmäistä kertaa lokakuussa 2013. Craft-olut oli suurelle yleisölle uusi juttu siihen aikaan Suomessa. Helsingissä oli pilvin pimein pelinkehittäjiä ja harrastajia eli juuri haluamaani kohderyhmää. Helsinki sopi minulle myös poliittisesti. Vasemmalle nojaavia mielipiteitäni ei aina katsottu hyvällä kotipuolessa. Ennen kaikkea Suomessa ihastuin tähän pimeyteen.

Panimomme ei kuitenkaan ehtinyt pienpanimoiden ensimmäiseen suureen aaltoon, kuten olin suunnitellut. Aloitimme kiertolaispanimona ja tuotimme ensimmäiset oluemme Olarin Panimolla ja United Gypsiesillä. Tarkoituksenamme oli koko ajan avata oma panimo, mutta kiertolaisuus antoi meille mahdollisuuden kokeilla erilaisia laitteita ja samalla viilata laatuamme halutulle tasolle. Kun sitten saimme oman laitteistomme, saimme suhteellisen pienillä säädöillä laadun halutulle tasolle.

Olen aina pitänyt sci-fistä mutta pelit, elokuvat ja tieteissarjat tulivat kuvioihin vasta parikymppisenä. Sitten nörttiys lähtikin lapasesta. Jengi on varmasti huomannut Doctor Whosta tutun TARDIS -puhelinkoppihanastomme festivaaleilla ja tarkkasilmäisimmät ovat varmasti huomanneet oman logommekin
sisältävän sukulaisuutta Star Warsin logoon. Logotekstimme fontti taas kumartaa Star Trekille.

Olen edelleen erittäin aktiivinen pelaaja ja toimistonikin on täynnä pelivälineistöä. Mäskäyspäivään kuuluu aina World of Warcraft -kenttä tai kaksi. Suurimmassa osassa oluistamme näkyy jonkinlainen peli- tai nörttikulttuuriteema. Viljelemme pikkujuttuja ja vihjeitä kaikkeen, mitä teemme. Panimolla maalasimme ilmastointiputketkin vihreiksi ja liimasimme pikku Marioita ja Yosheja niihin. Yksi unelmistani kävi toteen, kun avasimme oman peliteemaisen taproomimme Helsingin Lönnrotinkadulle ravintola Lönkan yhteyteen. Paikassa voi pelata vaihtuvaa valikoimaa kolikkopelejä oluiden nauttimisen ohella ja järjestämme siellä myös
pelitapahtumia.

Kuva: Oskari Sarkima

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 2/2019.

Virusta päähän lahjakorttikampanja