Voiko olutta ja viskiä yhdistää illalliseen?

0

Viskin ja oluen yhdistäminen on monelle olutihmiselle tuttua puuhaa, mutta kun siihen heitetään mukaan myös ruoka, panokset kovenevat. Maku- ja aromimaailmoja on silloin niin paljon, että kannattaa päästä maistamaan tätä kolmen pyhän – olut, viski, ruoka – yhdistelmää ohjatusti.

Sori Taproomissa järjestettiin oluen, viskin ja illallisen muodossa maukas kokonaisuus, jota vetivät Edringtonin viskilähettiläs, viskikirjailija Jarkko Nikkanen ja Maistilan panimon Joni Harju. Paikalle tulleet saivat eteensä neljä viskiä, neljä olutta ja neljän ruokalajin illallisen.

Ensimmäinen ruokalaji oli appelsiinilla ja tyrnillä maustettu lohiceviche, jossa oli avokadopyreetä ja kurpitsansiemeniä koristeena. Erinomaisen kaunis annos, itselleni vähän suolaton, mutta onneksi avulias tarjoilija kuuli kommenttini ja heti kiikutti suolamyllyn paikalle.  Tälle annokselle oli räätälöity juomina pippurisen hedelmäinen Jälkipeli-saison ja tammisen maltainen Maccallanin Triple Cask 12-vuotias single malt -viski.

Itse en ole mikään kova viskien ystävä, enkä niistä juurikaan tiedä, joten tämä oli minulle uusi tapa pureutua viskiaiheeseen. Uutta tietoa tuli paljon, varsinkin viskeistä. Tastingin vetäjien keskinäinen kommunikaatio toimi, viskiguru Nikkasen syvä stadin murre ja verbaalisesti erittäin monimuotoiset kuvaukset ovat hauskaa kuultavaa ja muodostavat hyvän vastakohdan Maistilan panimon Harjun eteläpohjalaiselle puhetavalle. Molemmat herrat tietävät asiansa, joten kuulija pysyi nojautumaan esiintyjien tiedon varaan, sen lisäksi että esiintymistapa on helposti soljuva ja asiakkaita viihdyttävää.

Ensimmäinen viski-, olut- ja ruokayhdistelmä oli hyvä, sen jälkeen kun annokseen sai vähän suolaa; kalan rasvaisuus avasi oluesta enemmän mausteisuutta ja viski muuttui hieman makeammaksi ja kevyemmäksi. Pidin yhdistelmästä.

Seuraava ruokalaji oli mauiltaan syksyinen; hirvilihapullia juuriselleripyreen ja karpalokastikkeen kera. Tämän seuraksi oli valittu Erämaan Tietäjä -niminen rukiinen pale ale sekä myöskin rukiinen Jim Beam Rye, joka osoittautui yksinään lempiviskikseni koko tastingissa.

Juomien ja ruuan kokonaisuus oli perinteinen mutta maukas, oluen humaloinnin kivasti tasapainoittaen hirvilihapullien makua ja juurselleripyreen makeutta, viskin kulkiessa rinnalla keventäen kokonaisuutta. Itse mietin miten kirsikkainen, happamampi olut olisi toiminut savuisemman viskin kanssa, jolloin vastamakuja olisi ollut enemmän, mutta olin perin tyytyväinen tähän maistettuun yhdistelmään.

Pääruoka oli Skögsjön tilalta olevaa possun t-luupihviä jonka kanssa tarjottiin savustettua Yukon-perunapyreetä ja aivan ihanaa béarnaise-kastiketta, jota olisin voinut syödä lusikalla kulhosta. Pääruuasta voisi sanoa, että koska jo toisessa alkuruuassa oli lisäkkeenä pyrettä, olisi ehkä voinut tarjota perunan jollain toisella tapaa.

Viskinä tämän ruuan kanssa oli minulle hyvinkin turpeinen Bowmoren 15-vuotias single malt -viski, joka kesyyntyi kyllä kastikkeen kanssa mukavan savuisaksi. Oluena taas tälle ruokalajille oli Viitankantaja-nimeä totteleva tumma belgialaistyylinen tuhti ale -olut, joka sopi varsinkin perunapyreen ja kastikkeen kanssa erinomaisesti. Viski ja olut eivät olleet oma suosikkini yhdessä, mutta tunnustan että sekä turpeiset viskit että tummat belgityyppiset oluet eivät ole suosikkejani, joten tässä voi syyttää omia ennakkoluulojaan.

Rakastan jälkiruokia ja odotin viimeiseltä yhdistelmältä todella paljon. Enkä pettynyt, koska tumman suklaakakun, viskillä maustetun kermavaahdon, marinoitujen omenoiden ja marengin yhdistelmä oli erittäin onnistunut. Viskin ja oluen yhdistelmä oli myös erittäin oiva, sekä keskenään että ruuan kera. Mansikkaisen raparperinen Helakka -berliner weisse ja suolaisen savuinen Laphroaig Lore muodostivat yhdistelmän, joka yhtakkiä sai minut pitämään turpeisen savuisista viskeistä, happamista oluistahan pidän jo nyt.

Kokonaisuutena täytyy sanoa, että tutustuminen viskin ja oluen maailmaan ruuan avulla toimii sekä aloittelijalle, että jo kokeneemmalle viskin ja oluen harrastajalle. Ruoka tuo molempiin juomiin omat vivahteensa, ja tarjoaa vielä monimuotoisempi aromimaailmoja nautiskelijalle. Kehoitan kaikkia käyttämään tilaisuutta hyväkseen, jos tämäntyyppisiä tastingeja vielä järjestetään!

Ps. Pääsin seuraavana päivänä myös herrojen panimoravintola Bruuverissa tapahtuvaan samanhenkiseen maistelukokonaisuuteen ja voin sanoa, että vaikka ehdin syödä pelkästään pääruuan ja jälkiruuan viskin sekä oluen kera, olivat yhdistelmät myös siellä erittäin monimuotoiset ja maistuvat.

Kuvat: Anikó Lehtinen


JAA KAVERILLE.

Kirjoittaja

Anikó Lehtinen
Scroll Up