Olutta olutta: SOPP, Oulu, 31.8.2017

Suuret Oluet, Pienet Panimot -olutfestivaali on vihdoin kurottanut Ouluun asti. Edellisistä suuremmista olutfestareista kaupungissa lieneekin jo toistakymmentä vuotta. Muiden paikkakuntien järjestelyistä poiketen Oulun torilla järjestettävä tapahtuma on valtaosin katettu. Teltan sivulla, ruokailualueella ja sen takana, on kuitenkin muutamia pöytiä ulkoilmassakin. Ratkaisu on varmasti järkevä myöhäinen ajankohta huomioiden, perjantaille onkin ennustettu sateita koko päiväksi, joten teltta tulee tarpeeseen.

— 

Oulussa näytteilleasettajia on 21. Ei siis festarikiertueen pienin tapahtuma näin laskettuna, esimerkiksi Jyväskylässä näytteilleasettajat jäivät reilusti alle kahteenkymmeneen. Jonkinlaista kotikenttäetua täällä on kuuden panimon verran: Oulun seudun neljä ja Lapin kaksi panimoa. Paikallista harrastajaa harmittaa että pääkaupunkiseudun uudempia panimoita ei ole tänne asti saatu, siellä taidetaan panostaa Espoossa tänä viikonloppuna järjestettävään Ota olut! -festivaaliin.

Sisäänpääsy tapahtumaan on ilmainen kello 18 asti, sen jälkeen 10€. Lasista joutuu pulittamaan 4€, josta 2€ panttia. Toinen vaihtoehto on desin maistelulasi 5€, josta ei saa palauttaessa mitään takaisin. Päädyn desin maistelulasiin, huomennahan on töitä, mutta totean sen melko nopeasti hieman turhan pieneksi: 0,4l tuoppiinkin saa halutessaan desin annoksia, mutta tähän pikkulasiin ei enempää tukita. Pari desiä tuntuisi sopivalta maistelukoolta tämän tapahtuman valikoimaan peilaten, paljon on tarjolla alle 7% tai jopa maitokauppavahvuista tavaraa. Monet kyllä näyttää päätyneen tähän lasikokoon sen hinnasta huolimatta, mikä tietenkin ilahduttaa – tavallaan se kertoo että ollaan enemmän maistelemassa kuin päihtymässä.

Ennakkotietojen perusteella mielenkiintoisin tiski oli Bryggeri Helsingillä, vajaa kymmenen tyystin maistamatonta olutta eri tyyleissä, joten se ensiksi tarkasteluun. Peräti kaksi uutuutta festareilla: Aldstadt Helsinki ilmeisesti ollut vuosia sitten ainakin samalla nimellä, mutta tuskin samaa tavaraa – erittäin pähkinäistä, paksua alttia, ei ehkä kevyintä juotavaa, mutta pehmeää ja luonteikasta tyyliin. Toinen uusi on Wald FPA, metsä-pale ale. Tässä kuusenkerkkä antaa melkoisesti vihreiden neulasten ja katajan sävyjä, mikä ei ole minun juttu, mutta onneksi takaosastolla mallaspohja tasoittaa hieman.

Ennen neljää teltoissa oli melko hiljaista, mutta torstain iltapäiväksi enemmän kuin olisin ajatellut. Neljän jälkeen yhä kiihtyvästi alkaa porukkaa valua telttoihin.

Kävin desin maistelulasi kädessä nopeasti läpi panimoita, jättäen paikalliset lähes kokonaan ensi kertaan. Lapin Voima, Radbrew, Takatalo&Tompuri, Hopping Brewsters, Pyynikki, Iso-Kalla, Bock’s. Parhaiten pienistä maistiaisista jäi mieleen Bock’sin vahvan maltainen, paksu Eisbock; Lähinnä lämpimän tarjoilun vuoksi Lapin Voiman sahdiksi ohut Kullervo-ruissahti; Maistilan tiskiltä Beer Hunter’s -kollaboraatio, vahvan omenaviininen, marjainen, banaaninen, esterinen, monimuotoinen Mufloni Wheat Wine.

Kuudelta teltta täyttyykin jo uhkaavasti, lähes kaikissa pöydissä istuu porukkaa, ja monen tutun kanssa saa päivitellä että väkeä on yllättävän hyvin. Toivottavasti sama hyvä meno jatkuu tulevina päivinä, ja veikkaan, että paikalle kannattaa saapua aikaisin, uskoisin että ahdasta tulee olemaan aika-ajoin.

—