Ruokis ja runsas pakkanen. Ei pitäisi enää tässä vaiheessa kevättä olla, mutta on. Aamulla -15 ja päivälläkin – 6 ja tuuli aivan vietävä. Meidän lounasporukka tulee aina vähän eri aikaa paikalle ja kaikilla on vähän eri meno sitten lounaan jälkeen, joten lähdettiin kuin jäniksen selästä Helloon. Lähdin tietenkin ilman takkia ja hanskoja ja pipoa, ihan siitä sisävaatteilla reteesti ja tämä toki oli yksi syy miksi tunsin karmivan kylmyyden. Kyllähän nuo lämpökerrasto-toppatakki-kaulahuivi-veikkosetkin valittivat, mutta koska ne nyt eivät valittaisi. Valitus on päivän sana. Valitan tästä.
Hellohan on tälläinen ikivanha huoltis, jossa on joku feikkiohjuskin pihalla. Classy.
Varsinkin näiden hassunhauskojen käsityöläis-ylihinta-sontamaku-oluiden jälkeen, päätin ottaa vanhan klassikon, suosikkini, Texas kahdella pihvillä ja ihan normiranut. Elämä on lyhyt, burgerien tai oluiden arvostelu ei ole työni, ei tätä edes lue just kukaan, miksi yrittää jotain vertailua? Ota hyvää, ota sitä mistä nautit, varsinkin kun uusi terveyskausi on vähentänyt tätä syntistä ruoka -ja juomapuolta aikase paljon. Ranut: huono valinta. Jotenkin luulin, että pakko ottaa lounas. Ei vissiin ole, mutta täällä jutut vaihtuu tosi usein. Texas: varmaan paras hamppari täällä, mutta itku tulee sitä syödessä. Ei se niin huono ole, mutta ei ole lähelläkään sitä mitä se oli. Ja silti tämä on varmaan Lahden paras hampurilaispaikka. Ei hitto… mitä on päässyt tapahtumaan? Vasta 2 vuotta sitten paikkoja oli ja mehevät bursat sai oikeastaan mistä vaan, kun kävi vaan noutamassa. No ainakin kolmesta, neljästä paikasta. Nyt tuollaista keskitason etelänkohteen burgeria kyllä, ei herkkuja. Mitä vikaa siis? Sämpylä oli kuiva, kastikkeet… oliko niitä edes? Oli, sotkin partaani niillä, mutta maku ei kyllä jäänyt mieleen. Ylirapea ja hieman kylmä pekoni ja sitten se pihvi: ihan läpikypsä, ohut ja mauton. Miten tuo kypsyysaste voi olla hintakysymys? Meinaan joku kertoi, että ko. lafka meinasi mennä konkkaan ja ymmärrän— että tästä johtuen saattaisi olla vähän halvennettu raaka-aineita, mutta ei kai kypsyys ole tuossa listassa? Luulisi että rasvaista jauhelihaa saisi halvemmalla? Voivatko nuo pihvit olla eineksiä, jos pihvinflippaaja saikin kenkää? No, ei spekuloida tällä sen enempiä, mutta kuvaavaa laadusta on se, että pihvit voisivat olla eineksiä.
Kuivan näköinen, kuiva maultaan. Silti Lahden paras, mutta ei pitkällä kaulalla. Ehkä pitäisi kokeilla niitä muitakin, paras toivo on Lamykins tai Seurahuoneen Bistro,— mutta jotenkin en jaksa uskoa että ovat tätä paremmiksi muuttuneet. Lahtelainen burgeri tuli ja kuihtui pois.
No onhan se hienoa olla vähän snobi, ”minulle ei kelpaa mikään Lahtelainen”, eikö vaan? Tuo lisämakua elämään, kun täytyy harrastaa vieraissa kaupungeissa, duunimatkoissakin tuntuu olevan joku idea, kun etsii burgeripaikat. Mitä siitäkin tulisi, jos paras burgeri makaisi tuossa ihan edessä, aina valmiina poimittavaksi? Okei, tämä Lahden tilanne ei ole silti hyvä tilanne. Voin kuvitella miksi täällä ovat asiat näin. Aika moni tuntuu arvostavan määrää enemmän kuin laatua, osoituksena tämä Bus Burger, joka varsin onnettomalla (itseasiassa hyvin Hellon tapaisella) vain-vähän-mäkkäriä-edellä burgerillaan voittaa yleisöäänestyksiä täällä.
Olutta en ole juonut. Ihan luonnollisesti tuli tauko, ei vaan tee niin paljon mieli, että viitsisin juoda. Toki tässä on näitä terveysjuttuja, mutta lähinnä käy mahaan ja yöuneen. Kaikille pettymyksen kokijoille tarjoilen kuitenkin kevennysuutisena hiiliteräspannun kuulumiset:
Te arvasitte sen. Menin ja hioin tuon. Ei siinä ollut kunnon rasvapolttopintaa, vaan näemmä olin vaan polttanut rasvat siihen pintaan hiileksi. Hienoa, irtihän ne lähtivät. Nyt pannu on kohtuu uuden näköinen, tai siis sen näköinen, että se on vaan vähän likainen, näytin ihan hiekkapaperia tuolle. Kerran siihen tarttui kovasti ruoka kiinni, mutta rasvalla pyyhkimällä se palanut osuus lähti irti. Aloin siis harrastamaan tätä pannua. Hitto vie, mitä seuraavaksi.
Ja taas on paistopintaa…
Nyt en tee mitään väkinäistä rasvapolttoa (seuraavassa postauksessa luultavasti kirjoitan ”tein rasvapolton”), vaan annan paistopinnan kehittyä normaalikäytössä. Ei siihen mitään kehity, luulen minä. Jostain syystä tällä tulee kuitenkin paistettua. Onhan se kiva kun voi haarukalla sörkkiä ja ruoan makukin on hyvä, kun joutuu käyttämään tosi paljon rasvaa (oho… tuoko sen salaisuus onkin?).
