Loma jatkuu, mutta pakkasten takia ei ole tullut lähdettyä oikein mihinkään. Eilen olosuhteiden pakosta värjöttelin melkein tunnin ulkona ja kostoksi ostin pari pikkupulloa IPAa. Nyt on oikein mukava aika kuitenkin hiihdon ystäville Lahdessa, Salpausselän kisat ovat menossa ja joka puolella parveilee uutta ja vanhaa kisatoimitsijaa. Tunnistat heidät ”Lahti (ja sitten joku vuosiluku)”-toppa-asuista. Nämä, yleensä +60v miehet, toimivat mielellään toimitsijoina tarvittaessa, vaikka asussa lukisi vaikka ”1994”, kannattaa kääntyä heidän puoleensa kaikessa vähänkin talviurheilua sivuavassa asiassa. Eilenkin kuulin vinkkejä, kuinka paljon kaakaota kuluu katsomossa. Hyvä tietää!
Okei, parit IPAt siis tuli ostettua.
Bryggeri IPA: makea, vähän outo. Ei hyvä. Valmistettu käyttämällä biokaasua, sen on makuinenkin. Ei jatkoon.
Sori Brewing: Red Alert IPA: suht tavallinen IPA, väriltään se punainen. Selkeästi parempi näistä, vaan ei mikään kummallinen. Vähän väkisin hakemisen makua.
Lähinnä motivaatio ostaa nämä, oli testata uutta linkkaria, jossa on ”upeasti” integroitu pullonavaaja. Kumpikaan ei vakuuttanut, luulin että IPAssa on mahdoton epäonnistua, mutta nämä osoittivat, että kaikki on mahdollista. Luultavasti perusIPAn kausi on nyt nähty ja seuraavaksi tulevat juurikin tällaiset ”tämä on IPA mutta ei ole indian eikä palekaan ja ei edes ale…” -viritykset ja muut kammottavat mausteIPAt.— Kunnollista IPA tuntuvat osaavan kaikki tehdä, täytyyhän sitä oma puumerkki nyt sitten saada.
Pullot aukeavat tällä, samoin kun paketit ja muutkin jutut.
Erilaisia pullonavaajia on tullut ”keräiltyä”, en tarkoituksella, mutta niitä on kertynyt melko nippu. Seuraavassa joitakin.
Ylhäältä: Glockin pistin, Blackhawk Hawkpoint-linkkari CRKT ”lusikka”, joku viinipullonavaaja ja Foxin monitoimilinkkari.
Paras avaaja noista on yllättäen tuo viinipullonavaaja, mutta se on myös kaikista neutraalein. Sen hampaat pureutuvat juuri sopivasti kruunukorkin slotteihin, leveys on kohtuu optimaalinen (minulla on vastaava, valkoinen, joka on vielä parempi). Suositellaan ihmiselle, joka juo myös viiniä.
Blackhawk Linkkari minulla on kotona kannossa, nykypäivänä ei uskalla kartsalla kulkea edes pienen linkkarin kanssa, ajat ovat muuttuneet. Toisaalta en myöskään useinkaan tunne tarvetta avata olutta kadulla. Tuo Blackhawk ei ole muuten mitenkään kummallinen avaaja. Sillä saa nippa nappa pullon auki, mutta sen vetäminen taskusta ja takaisin tunkeminen on yllättävän suuri savotta. Pullonavaaja saattaa myös tarttua taskun reunaan ja avata terän + silpoa housut. Suositellaan rankan avaajan havittelijalle, joka ei kuitenkaan lähde Glock-linjalle ihan tai ihmiselle, joka vaeltaa kauaksi avaajasta, haluaa myös availla paketteja tai muuta ja ei vakaumuksellisista syistä kanna Leathermania tai Sveitsin linkkaria.
Matkalla on yleensä tuo Foxin linkkari ja myöskin CRKTn lusikka. Foxissa on muutama terä ja viinipullotkin sillä avaa, tosin lusikalla avaa tölkint ja näköjään jotain pulttejakin. Lusikka on hyvä pullonavaaja ja lusikka/haarukka on sinänsä ihan jees matkassa mukana. Muistan kun kerran söin nuudeleita Leathermanin viilalla… ei vaan ollut muuta. Suositellaan matkaajille, lusikan voi ottaa vaikka Australiaan, jonne pienetkin veitset ovat ilmeisesti ongelma. Sitä reissua varten hankin tuon, ei vaan koskaan tullut tehtyä itse reissua ja sen korvannut reissukin on tekemättä. Ihme menoa
Glockin pistin avaa pullot järkyttävän hyvin, mutta se on kohtuu hankala ottaa esiin. Avaustuntuma on ensiluokkainen, kahva on tehty puristettavaksi kauemmin kuin avaustapahtuman ajan ja tämä tulee todella esiin. Lisäksi sotilaaallinen avaustapahtuma korostaa bissen jätkäkulttuurista ammentavaa arkista ja mutkatonta olemusta. Tämä avaaja olisi kiva lyödä pöytään pystyyn odottamaan uutta pulloa. Suositellaan militantille kotikovikselle tai muulle sotilasintoilijalle.
Tästä pääsemmekin pullonavaajan yleiseen olemukseen. Tärkein ominaisuus lienee se, että se on käytettävissä, matkalle on huono hankkia seinään kiinteästi asennettava pullonavaaja (joissain hotelleissa yms. on tällaisia). Tietyt ihmiset tykkäävät availle pullot kaikella muulla kuin tarkoitukseen tehdyillä työkaluilla, esimerkiksi tupakansytytin tai puukko ovat suosittuja, myös hampaat ja kahdella pullolla temppuilu saavat aikaan elämää suuremman kokemuksen avaustilanteessa. Itselläni on usein Leatherman mukana ja pullot tuleekin sillä avattua monesti. Se ei herätä mitään tunteita ja en viitsinyt kaivaa sitä edes kuvaan, samoin kun ”perusavaajat” saivat jäädä keittiön laatikostoon.
Avaus on hankintapäätös, lukee joissakin kaupoissa ja oluessa tämä on vähän sama, avaus on juomispäätös. Aika harvoin sitä tulee avattua olut ja jätettyä juomatta. Minulla on hiivanmakuisista kotiolutajoista myös korkin sulkija jossain, taitaa olla blancoja korkkejakin. Ikinä sulkeminen ei ollut sama kuin avaaminen, vaikka eräänlaista tunnelmaa sekin toi. Tarkemmin ajatellen tunnelma taisi olla epätoivo, en meinaan harrastanut tätä harrastamisen ilosta, vaan raha oli tosi tiukalla noina aikoina ja kiljumainen kotiolut toi lohtua arkeen.—
