Syksy huonon kesän jälkeen ei tunnu mitenkään odotetulta. Jonain vuosina olen ihan odottanut viileitä kelejä ja sitä, että voi pitää takkia päällä. Miten se eroaa viime kesän tilanteesta? No joka tapauksessa, syksystäkin voi ottaa niin sanotusti ilon irti. En ole ollut mikään marjastaja tai sienestäjä juuri koskaan, en oikein edes erota sieniä. Vaimon sisko osaa homman ja pyytää aina välillä heidän lähimetsään sieneen, näyttää mitä kannattaa kerätä, siis ihan tyyliin ”tossa on sulle sieniä, kerää noi”. Sinne mentiin tänäkin vuonna kietaisemaan noin puoli ämpärillistä suppilovahveroita, tai suppiksia, niinkuin näitä oppaamme kutsuivat. Liikun aika paljon fillarilla metsässä, joten metsässä patikointi ei sinänsä ole allekirjoittaneelle mitään spessuherkkua, mutta metsä ja luonto ovat aika tärkeä osa elämää, niin paljon kun urbaanistakin maisemasta tykkään.

Homma aluillaan

Sienet pääläriin ja pullakahvit huiviin, isoäitipuoli heitettiin kotiin ja ruokaa valmistamaan heti sienistä. Tein ihan simppeleitä jauhelihapihvejä uunilla, hiukan terveellisempi variaatio burgeripihville ja seuraksi yksinkertainen sienikastike ja perunat. Sienikastike oli vain kevyemmän sorttista ruokakermaa, pikkasen suolaa ja pippuria, sekä ensiksi paistetut sienet ja sipuli. Yksinkertaista, mutta hyvää.

Aterian kanssa ja oikeastaan sitä valmistaessa otin pari suosikki Aleani: Fursty Ferretin ja Wild Riverin, joista jälkimmäinen kärsi paikastaan ensimmäisen takana, maistui aluksi kohtalaisen pliisulta. Ei ole tullut näin tukevia Aleja nautittua sitten ihan viime aikoina, kesällä oikeastaan ihan pari vaan.

IPA-kausi alkaa vaihtumaan—  Ale-kauteen näköjään pikkuhiljaa, tämä on jokavuotista, vaikkakaan ei mikään sääntö, kumpaakin tulee nautittua kesät talvet. Syksystä pitäisi osata nauttia, mutta kun aamulla starttaa fillarilla sateeseen seitsemän aikaan, on monesti vitsit vähissä. Asiaa ei auta entistä sekoboltsimpi meininki duunissakaan. No, vielä on oluita juomatta ja burgereita syömättä, ehkä se lohduttaa.