Piti mennä illalliselle kansainvälisessä porukassa, mukana yksi Jenkki ja yksi KeskiEurooppalainen ihminen. Toinen Suomalaisemme oli valinnut paikaksi ”Lahden parhaan” Seurahuoneen Trattorian. No, tällä lauseella hän vain osoitti oman arvomaailmansa, meinaan ei varmaan millään mittarilla tai missää foorumissa Trattoriaa pidetä Lahden parhaana ravintolana. Onhan— monia, jotka ylistävät sen ruokia ja tunnelmaa, mutta muutamaa muuta paikkaa tunnutaan virallisesti pidettävän parempana.
Oli jo kohtuu myöhä, maanantai-ilta, siis kello oli— yli 20, kun astelimme sisään tyhjähköön ravintolaan. Noin 5 henkilöä meidän lisäksi. Tilasimme toisen Suomalaisen suostuttelusta johtuen 3 burgeria, jotka ovat itseasiassa Bistron listalta,— ja yhden pizzan. Burgerihan oli aikanaan täällä listani ykkönen, sitten taso heikkeni tai ainakin vaihteli, kokki ratkaisi. Olen joskus funtsinut, kun tuo burgeri on itseasiassa Bistron listalta, joka on varmaan sama keittiö (tai sitten ei, mutta luulisin että on, eihän noilla tiloilla ole kun 10m etäisyyttä), mutta olen kerran syönyt sen Bistron puolella ja se oli ”maailman paras”. Tosin oli päiväsaika. Tämä burgerihan tipahti varsin vikkelään kyllä ykkössijalta, olen varmaan 3 kertaa tämän jälkeen ”sortunut” tähän.
Tilasin myös vissyveden, ei olutta, mutta tätä ei tuntunut kuuluvan. Muu seurue oli jo juonut ensimmäiset, minun vissyni loisti poissaolollaan. KeskiEurooppalainen (mölö ilmaus johtuu siitä, että en ole ihan varma mistä maasta hän on kotoisin) manasi jo ”ovatko he unohtaneet tilauksemme”, no, vissyn ainakin. Uudelleen pyytämällä sain sen.
Burgereissa otti sen 40 minuuttia valmistua. Ehkä ne odottivat pizzaa?
Sottuinen kokonaisuus jonkun patongin välissä.
Miltä maistui? Ei hyvältä. Patonki, mikä oli uutuus, tämä serveeraus oli siis uudistunut: kuiva, oikeastaan rutikuiva. Yritin voidella sitä ranujen dippaukseen tarjotulla majoneesilla. Pihvi oli mauton, välissä jotain äärimaistuvaa juustoa, joka aika tasan tarkkaan hallitsi makumaailmaa, vieden mukanaan vähätkin hyvyyden rippeet. Kokonaisuus ei oikein pysynyt kasassa, kuoripala oli pakko syödä erikseen. En tiedä paloiko suuni, mutta vielä 4 päivää myöhemmin kitalakeni on kipeä.
Pihvi tuotiin mediumina kysymättä, paitsi KeskiEurooppalaiselle, jonka pihvi oli käytännössä raaka. Kysymättä. No, hän vähän kakoi ja selitti ettei pidä raa’asta lihasta, mutta… Jenkki puuttui asiaan ja sanoi ”he paistavat lisää tuota”. Pyydettiin tarjoilija ja hommahan toimikin, vuolaiden anteeksipyyntöjen kera selitettiin että tulee uusi ja ”Tuossa tuokiossa”. KeskiEurooppalainen katsoi ruokailuamme ja vitsaili ”Se kestää varmaan taas sen 40 minuuttia”. Ei kestänyt tietenkään, ehkä vähän yli 35 minuuttia, 38 korkeintaan. Me muut pyyhimme suumme jo aikoja sitten, kun KeskiEurooppalainen pääsi vasta annoksen kimppuun. Olin ajatellut lähteä arkipäivänä yhdeksältä kotia kohti, mutta odotimme loppuun asti, kellon ollessa lähes kymmenen. Mikähän tuossa kestää, meinaan pihvi paistuu suht nopeasti ja muuta tuossa ei kypsennetty. Ravintolassa oli tosiaan about 5 ihmistä meidän lisäksi, avokeittiössä hääri 3-5 kokkia.
Jenkki sanoi ruoan laadun olevan ”Great”, KeskiEurooppalainen kehui, selvästi pettyneenä, Suomalainen selitti, että tämä on paras paikka Lahdessa. No, jos minä saan päättää ravintolan, se ei ole Trattoria. Tosin siellä tulee käytyä, koska se on monien ystävieni mielestä paras. Burgeria en ota enää… ennen ensi kertaa, hehehh, ei pitänyt nytkään ottaa, mutta kuinkas kävikään.
Ajoin fillarilla kotiin kymmenen hujakoilla, näin matkalla ketun ja vähän myöhemmin jäniksen.
