Pint and burger: Treffipub ja ”Suomen paras hampurilainen”

Parhaan burgerin ikuinen metsästys jatkuu.

Lomaa on vielä muutama päivä jäljellä, joten Helsinkiin. Bussissa oli todella paljon jengiä, kun astuin Lahdesta vähän myöhemmältä pysäkiltä kyytiin. Katsoin ensiksi, että onko kyseessä joku luokkaretki tai muu, kun siideriä kiskovaa teiniä istui lähes joka penkissä, mutta tämä nyt taisi olla vaan suosittu vuoro ja jatkoi myös satamaan, eli risteilylle oltiin varmaan menossa. Eipä tuo haitannut.

Lyhyen metromatkan jälkeen olimme Herttoniemessä. Tänne tulo burgerille vaatii pikkasen jo intoa ja yritystä, mutta olenhan matkustanut Lontooseen asti burgerin takia, joten ei mikään iso savotta. Tulin siis Lahdesta asti vain syömään burgerin (saako tästä jotain pisteitä?).

Tässä bursa. Kiinnitä huomiota serveeraukseen.

Maiston ekat palat, pihviä ei osunut niihin, kuin juustotäytteistä paahtoleipää. Sitten pihviä… ei vakuuttanut, itseasiassa heikko esitys. Onneksi kävin erittäin kokeneelle burgerinsyöjälle Petelle valittamaan kuinka kuivaa ja ilman mitään välissä olevia juttuja tämä on, vaikka listassa luki mitä. Pete sanoi että nehän ovat vissiin tossa vieressä… helvetti, niin olivat. Suolakurkkuja, tomaattia, majoneesia, salaattia, punasipulia… rupesin kauhomaan näitä suullisiin mukaan ja jo alkoin maistua. Hyvää! En malta olla ajattelematta, kuinka moni muu juntti vetää höysteet salaattina ja syö kuivan burgerin. Pitäisi aina lisäillä vaikka sinappi-ketsuppia, jos burgeri tuntuu ”ei tässä ole mitään”-täytteiseltä, mutta olen tässä vähän huono.
No mutta kuitenkin, maku alkoi löytyä. Pihvin olin jo todennut hyväksi, tosin mediumiksi melko kypsäksi, olen vetäny tosi verisiä mediumeja viime aikoina, mutta ei sekään ollut onneksi kuiva, vaan tirisi mehukasta… rasvaa? No oli mitä vaan, niin hyvää se oli.

Nyt on aika kovat burgerit listassa, joten tämä ei ihan nouse listalle… se teki sen melkein. En yleensä kysy kaverin mielipidettä, mutta nyt oli niin lähellä, että piti neuvotella kumpi oli parempi, tämä, vai Social food burger joint. Jälkimmäinen voitti piirun verran. Ei siis Suomen paras mielestäni, mutta listaa kytäten, Suomen neljänneksi paras. Melkoinen suoritus. Aivan varmasti toisen maistajan mielestä voi olla paraskin, makuasioitahan nämä, eli ei mitään virheellistä mainontaa ja jokuhan tuonkin joskus valitsi…

Paluumatkalla ensiksi totesin että katsomani bussi olikin Onnibussi, joka ei pysähdy siellä missä haluan, joten vedin vielä Kampissa pihalla istuskellen Starbucksin Caramel Macchiaton. Tästä olikin hyvä lähteä bussijonoon, jossa 2 Vääksyn mummoa kiilasi eteeni ja hiki haisi. Hieno reissu joka tapauksessa. Hyvä burgeri, kiva mennä metrolla ja nähdä kavereita, hyvää kahviakin. Kaljassa ollaan nyt kuivetuslinjalla, en vedä yhtään muutamaan viikkoon. Tai ainakaan viikkoon.