Reittausblogi: Kellarin kätköistä: Kasteel Bruin (Kasteel Donker) 2010

Edellinen Kasteel Bruin maisteluni vuonna 2012 päättyi näihin sanoihin:

”Jatkan kellarikokeiluja Kasteelin parissa. Seuraava yksilö saa ikääntyä selvästi pidempään ja odotettavissa on, että sillekin saa vielä vaikka viiden vuoden päästä ostaa Alkosta (jos monopoli vielä pystyssä on) tuoreen yksilön rinnalle.”

Nyt en ostanut Alkosta tuoretta rinnalle, vaikka olut toki monopolin valikoimista edelleen löytyykin. 11% liemi on niin makea, että yhdessäkin tuoreessa pullossa riittää tekemistä. Reilun viiden vuoden tauko edellisestä maistelusta kuitenkin on ja sen aikaa tämä vuonna 2010 valmistettu olut (etiketissä brewed anno 2010) on levännyt rintamamiestalon kellarissa pimeässä ja suhteellisen tasalämpöisessä (10-12 asteisessa) tilassa. Ikää oluella on nyt siis seitsemisen vuotta. Aiemmin vertailin noin kolme vuotiasta pulloa ja tuoretta, kolme vuotiaan voittaessa vertailun kuivemman ja runsaamman makunsa vuoksi. Maistetaanpa nyt miten olut on kestänyt pidempää säilytystä.

Tumman punaruskea, melko kirkas olut, jonka vaahto on maltillista. Olut vaikuttaa tuoksun perusteella heti olevan laadullisesti kunnossa. Siinä on kandisokerista makeutta ja kuivattuja tummia hedelmiä. Aivan samaan tapaan kuin tuoreessakin Kasteelissa, mutta syvemmin ja vivahteikkaammin. Hedelmien intensiteetti on voimakkaampi ja sokerinen makeus hieman laantunut. Miellyttävä ja voimakas tuoksu. Maku on myös intensiivisen belgihedelmäinen ja hieman makea – rusinaa, viikunaa, taateleita, you name it, she’s got it. Laatutaso on erinomainen, mitään negatiivisia ikääntymisen merkkejä ei ole, ei edes oksidoitumista pienimmissäkään määrin. Tarjoaa hyvän vastaparin vahvalle goudajuustolle. Positiivinen ikäännyttämiskokeilu. Tavara vain paranee vanhetessaan.

mainos