Sameahko kuparisen punertava olut, joka vaahtoaa rennollakin kaadolla. Tuoksu on ilahduttavasti aidon brittityylinen – löytyy toffeista maltaisuutta, marmeladimaisuutta ja hedelmäkakkua. Ollaan siinä hilkulla, että kokonaisuus kääntyisi turhankin tuhdin ja tunkkaisen puolelle – tuoksun jälkeen sitä epäilinkin, mutta maussa on onneksi sen verran iskevä katkeruus, että se tasapainottaa karamellipuolen ja sitä myötä saattaa kokonaisuuden varsin harmoniseksi. Makeutta toki riittää jälkimakuunkin, mutta ei ylitsevuotavasti. Tuhtirunkoinen, mutta varsin rapsakkakin ja kokonaisuutena niin peribrittiläinen kuin suinkin. Humalasta tulee kukkaisuutta sekä kuivaa puuta ja mallaspohjan hopeatoffee on tyylikästä. Kokonaisuutena siis varsin mainio, mutta ei kuitenkaan suurempien ylisanojen veroinen.