Pidin viime lauantaina paikallisessa Old Copper’s ravintolassa klassikko-oluiden tastingin. Ennen tastingiä kävin kuitenkin ottamassa alkulämpöä ja sulattelemassa itseäni läheisessä Wanhassa Krouvissa. Neljä kilsaa vanhalla mummomankelilla ei ole pitkä matka, mutta kymmenen asteen pakkanen tuo siihen pienen mukavan lisäsäväyksen. Krouvilla olisi ollut hanassa pari mielenkiintoista Imperial Stoutia, mutta totesin ne liian vahvoiksi näin ennen tastingiä nautittaviksi. Valinta kääntyi sitten pullolistalta löytyneeseen joensuulaisolueen, joka osoittautuikin ihan hyväksi. Olut näyttää löytyvän myös Alkon valikoimista. Pullon päiväys oli 11.4.2018, joten ikääkin oli varmasti jo useita kuukausia.

Tumma ja vaahdoltaan melko niukka olut. Tuoksussa on lempeää paahteisuutta ja lakritsaa sekä tummaa hedelmäisyyttä. Hedelmäisyydessä on jotain belgidubbeleille ominaista tuntua, joten se lienee oluen raaka-aineista löytyvän siirapin aikaansaannoksia. Miellyttävä tuoksu, joka avautuu paremmin kun olut hieman lämpenee. Baarissa tarjoilu lähti tietysti suoraan kylmäkaapin lämpötilasta. Maku on myös tumman hedelmäinen – luumua, rusinaa ja lopussa enemmän pehmeää paahteisuutta ja aavistuksen suolaisesti lakritsainen lopetus. Katkeruus on kevyt ja jälkimakuun jää hieman imelän limppuista makeutta. Alkoholi alkaa hiljalleen lasin edetessä lämmittämään rintaa. Ei siis ollenkaan hullumpi olut muutaman kilsan pakkaspyöräilyn päälle. Laadullisesti kunnossa, vaikka päiväyskin lähestyy. Lähtökohtaisesti tällainen olut saattaa tietysti tykätäkin kun saa hieman ikää vyön alle.