Maistossa porilaispanimon kevään uutuus Viikkari NEIPA, joka onkin spekseiltään varsin mielenkiintoinen tapaus. Oluessa on ohramaltaan, veden, humalan ja hiivan lisäksi käytetty vehnämallasta, kauraa, laktoosia, ananasta ja passionhedelmää. Humalina toimivat Centennial, Amarillo ja Idaho #7. Etiketin mukaan tämä on kolminkertaisesti kuivahumaloitu, maltillisen katkeroitu ja laktoosista pehmeyttä ja makeutta saava. Katkeruudesta kertovia EBU-yksiköitä on maltilliset 25. Kunnon mehua siis tarjolla?

Läpinäkymättömän samea, oranssihtava ja vaahdoltaan vitivalkoinen. Tuoksussa on havuista ja pellettimäistä humalaa sekä tropiikin hedelmiä, mutta kuitenkin tuo terävämpi humalapuoli edellä. Maku on myös heti alusta alkaen karkean kovasti katkeroinen ja hedelmäisyys jää tuon havuisen, osin mentholimaisenkin vyöryn alle. Jännästi se kuitenkin pehmenee loppua kohti. Etiketin mainostamat maltilliset katkerot ovat kyllä pullossa vaihtuneet aika rajunkin voimakkaiksi, vaikka IBU-lukema alhainen onkin. Makeus ja hedelmäisyys pääsevät paremmin esiin vasta jälkimaussa. Olut on hieman hiivainen, joten voisiko se myös voimistaa katkeroaistimusta? Joka tapauksessa tämä on mielestäni ylipäätään liian karkeasti katkeroinen, eikä vain tähän tyylilajiin peilattuna. Ikään kuin katkero ei olisi puhdasta vaan siinä on jotain mausteista purentaa mukana. Joka tapauksessa se vie nautittavuuden mennessään ja ilman nautittavuutta ei olut ole oikein mitään. Ei ehkä tarkoitetussa kunnossa?