Tuomarointia Portugalissa

0

Kolmatta kertaa järjestetty Ibeerian Awards -olutkilpailu on kasvanut vuosi vuodelta. Tänä vuonna tuomaristossa oli mukana olutsommelier Maria Markus.

USA:n neljäs ja kaikkien aikojen nuorin Master Cicerone Nicole Erny, kalifornialaisen olutohjelman radiojuontaja ja tv-kokki Herlinda Heras, The British Beer and Cider Academyn opettaja ja Sentinel Brewingin panimomestari Alex Barlow ja joukko muita toistaan tarkemmalla nenällä varustettua oluen asiantuntijaa ympäri maailmaa ovat matkustaneet Portugalin Venetsiaksikin kutsuttuun Aveiroon Ibeerian Awards -kisan tuomaristoon.
Kilpailu järjestetään nyt kolmatta kertaa, ja tällä kertaa minäkin pääsen tuomaroimaan. Huomaan heti olevani itseäni paremmassa seurassa, ja mikäs sen parempaa. Kanssatuomareideni kisakokemus ja oluttietämys paljastuvat nopeasti, eikä aitoa innostusta olueen tarvitse etsiä rivien välistä. Herlinda Heras, porukkamme väsymätön hauskanpitäjä, oli raahannut matkalaukussaan valtameren yli kymmenkunta lähipanimoidensa olutta maisteltavaksemme kisan jälkeen. Panamalaisen La Rana Dorada -panimon panimomestari ja tislaaja Brad Kraus puolestaan toi oman tislaamonsa rommia. Minua harmittaa, etten saanut tuotua mukanani sahtia tai muutakaan pohjoisen maistiaista, olinhan tuomariston ainoa pohjoismaalainen.

Artikkelin kirjoittaja olutsommelier Maria Markus

Aikaa tuomarointiin on yksi päivä, ja kisaoluita oli noin 300. Mukana on 45 panimoa yhdeksästä maasta. Meidät jaetaan kolmen hengen ryhmiin. Tunnelma on keskittynyt, kun kisapaikan eli Aveiron turismikoulun opiskelijat aloittavat tarjoilun. Ensimmäiset oluet kannetaan pöytiin kello 8.30. Tuomaristo vaikuttaa hämmästyttävän pirteältä, vaikka monen luulisi kärsivän jet lagista tai ainakin tervetuloillallisen yhteydessä tarjoiltujen gin tonicien vaikutuksesta.
Emme saa mitään muuta tietoa oluista kuin tyylilajin, johon olut on ilmoitettu. Pääkategorioita on kymmenkunta, ja ne on jaettu vielä alakategorioihin, jolloin eri tyylilajeja on noin 80. Arvatenkin pale ale-, IPA- ja tummien oluiden pääkategorioissa tuntuu olevan eniten kisaajia.

La Rana Dorada -panimon Brad Kraus.

Jokaisella tuomarilla on edessään pino maistelulomakkeita, joihin arvioimme kunkin oluen aromin, suutuntuman, ulkonäön ja maun sekä yleisen vaikutelman, eli muun muassa juotavuuden ja teknisen laadun. Pieneksi hämmästyksekseni kisaoluiden laatu tuntuu olevan huomattavasti parempi kuin olin odottanut. Toki virhearomejakin löytyy tarkalla tuoksuttelulla ja maistelulla, mutta hyvin vähän mitään kovin häiritsevää. Pyrimme kirjoittamaan jokaisesta oluesta rakentavaa palautetta, vaikka tahti on melkoisen kova.

Mukavasti kutkuttava alkujännitys katoaa, kun huomaan, että kansainvälisessäkin porukassa makusensorit ja kriteeristö tuntuvat toimivan melko samalla tavalla. Ainakin oman pöytäni tuomaristo päätyy ilman vääntöä konsensukseen verratessamme muistiinpanojamme, ja jyvät erottuvat akanoista helposti.
Urakan puolessa välissä, lounaan jälkeen, ryhmät jaetaan uusiksi. Tällä kertaa minun vastuullani on pitää tarkkaa kirjaa pöytämme näytteistä ja niiden sijoituksista. Homma kehkeytyy erityisen mielenkiintoiseksi, kun huomaan, että saamme arvioitavaksemme kategorian ”speciality beers” eli erikoisoluet – ja niitä riittää. Pöytämme täyttyy hyvin erilaisista oluista. On tummaa ja vaaleaa, sameaa ja kirkasta. Huokaamme syvään ja aloitamme nuuhkimisen ja makustelun. Nyt löytyvät myös ne oluet, joita nuuhkiessa silmät alkavat vaistomaisesti etsiä lähintä tyhjää kuppia tai vaikkapa kukkapurkkia. Aina ei voi onnistua. Timanttejakin toki löytyy. Kategoria huipentuu eksoottisuudessaan olueen, joka on maustettu muun muassa cabinda-puulla. Joudumme turvautumaan Googleen. Paljastuu, että cabinda on jonkinlaista luonnon viagraa, jota myydään myös ravintolisänä.

Lopulta saamme kaikki oluet maisteltua ja arvioitua. Olemme maistelleet kellon ympäri ja ilta laskeutunut Aveiroon. Kaipaan jo hotellille, mutta hei, kerrankos sitä Portugalissa ollaan. Meidät ohjataan pikkubussiin, joka lähtee ajamaan keskelle pimeää maaseutua. Kukaan meistä ei tiedä, mihin meitä viedään, mutta kukaan ei jaksa hirveästi kiinnostuakaan, kunhan matka etenee. Tunnelma on kuin luokkaretkellä.
Kun bussi pysähtyy, näemme Vadia-panimon valomainoksen. Iso hallimainen panimoravintola on tupaten täynnä paikallisia illanviettäjiä. Panimolla on tarjolla lisää olutta, panimoesittely, tuhtia paikallista pubiruokaa sekä paikallisen bändin esittämää poppia portugalilaisittain.
Jossain vaiheessa pääsemme lopulta nukkumaankin. Ainakin hetkeksi, ennen aamun viinimuseokierrosta.
Ai niin; kilpailun voittajat. Ne kerrotaan vasta Aveirossa järjestettävien olutfestareiden yhteydessä tämän lehden deadlinen jälkeen. Mutta väitän, että eräs oman pöytäni tuomaroima kokeellisen kategorian olut on kärkikolmikossa, ainakin omassa sarjassaan ellei koko kilpailussa. Harvoin olen maistanut niin täydellistä olutta, että uskon muistavan maun vielä keinutuolissakin. Tulee ehkä mieleen, että tarkoitan viagra-olutta. No, se jää arvailujen varaan.

Kilpailun tulokset ovat nähtävissä kilpailun nettisivuilla.

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 2/2018.

Teksti: Maria Markus

Kuvat: Ibeerian Awards

 


JAA KAVERILLE.

Kirjoittaja

olutpostimestari
Scroll Up