Tuopillinen: Olutpäiväkirjamerkintöjä Savosta – Heinäkuu 2017


Olin tullut taas Savoon.


Päivä 1 – Jossain Kallaveden rannalla

Istun kaverin kanssa laiturilla. Itikat vituttaa. Juomme keskaria ja tölkit tyhjentyvät.
”Otatko outoa olutta? Mulla on semmonen Wicked Weedin Serenity tuolla repussa.”
”No miksei.”

100% Bretta-käytetty hifistely-ööli valuu muovikuppeihin.

Analysoimme:
”Aika hyvä.”
”On.”

—-
Päivä 2 – Jossain Kallaveden rannalla

”Täällähän on pullo Spitfireä!”
”Se on ollut täällä kaksi vuotta, kesät talvet.”
”Niinpä näyttää. Annetaan kypsyä vielä.”

—-
Päivä 3 – Jossain Pöljänjärven rannalla

Tutkin aukioloaikoja tulevaa Kuopiossa kiertelyä varten. Suunnitelmissa olisi Kallaveden risteily Alahovin viinitilalle/panimoon. Se osoittautuu liian pitkälliseksi prokkikseksi, mutta huomaan Alahovin sivuilta, että panimopuoli ”keskittyy lageriin” odottaessaan alkoholilainmuutosta. Erikoinen veto.

——–
Päivä 4 – Pöljä

Pöljän kotiseutumuseolla kasvatetaan ohraa. Muutenkin hieno museo toissavuosisadan maalaismeiningistä. Opas ei puhu kaljanteosta mitään, mutta kyllä ne kaljaa tekivät, epäilen.

——–
Päivä 5 – Jossain Pöljänjärven rannalla

Nappasin ruokakaupasta mukaan Alahovin lageria. Alahovi on ollut oman kokemukseni mukaan tähän asti laadultaan ehkä heikoin panimo koko maassa. Siltä saa varmemmin tökerösti valmistusvirheisen juoman kuin myyntikuntoisen. Olen antanut sille ihan liikaa mahdollisuuksia silkan savolaisuutensa vuoksi, mutta kun nyt kerran oikein keskitytään yhteen lajiin, niin kokeillaan vielä kerran. Toki jos vaalean lagerin saa kuosiin, niin sitten luulisi muidenkin onnistuvan.

Peruslager pohjalla, mutta sitä vaivaa tanakka pahvisuus joka pahenee joka hörpyllä. Kun olut vähän vielä lämpenee, läpi puskee hilipakasti marjainen hiivaesteri. Vaaleassa lagerissa. Juu-u. Kannattaa varmaan jatkaa keskittymistä.

———
Päivä 6 – Jossain Pöljänjärven rannalla

Parempi puolisko käy tyttöjen reissulla Oopperajuhlilla. Käytän illan mukanani hilaaman Ommegang Three Philosophersin nautiskeluun laiturilla. Se onkin niin mainio hetki, että kirjailen siitä vielä erikseen.

———-
Päivä 7 – Jossain Pöljänjärven rannalla— 

Muodostan ajatelman alkoholipolitiikasta:

Jos suomalainen alkoholipoliittinen keskustelu olisi sota, koostuisi se ei-kenenkään-maasta ja sen laidoilla olevista juoksuhaudoista. Toisessa juoksuhaudassa on Vapauttaja ja toisessa Rajoittaja. Molemmat ovat ripustaneet haudan seinälle kuvan omasta kullastaan.

Vapauttajan rakas on Vapaa Eurooppa, hehkeä neito, joka keikistelee kuvassa viettelevästi ja taidokkaasti. Vapauttaja tietää, että suurteollisuuden maksaman pakkelin ja studioefektien alla on perin tavanomaisen näköinen väsynyt huora, mutta ei koskaan myönnä tätä itselleen tai tovereilleen.

Rajoittajan seinällä on kaunis lyijykynäpiirros siveellisesti pukeutuneesta simpsukasta, joka kuvatekstin mukaan on raivoraitis, kiiltävämaksainen ja viettää ensi vuonna 214-vuotispäiviään. Rajoittaja tietää piirroksen olevan piirros, koska tälläista ilmestystä ei oikeasti ole olemassakaan, mutta ei anna sen häiritä fantasiaansa.

Taistelemisen tai rauhanteon sijaan molemmat istuvat juoksuhaudoissaan, katselevat fantasiakuviaan ja masturboivat raivokkaasti. Ei-kenenkään-maalla kaikuu hautojen orgastiset mölähdykset, vuorovedoin ”juomakulttuuri!” ja ”limuviinaa!”— 

Henkitoreissaan mudassa makaava kansalainen yrittää muistaa kummanko harhaisen runkkarin puolella oikein olikaan ja miksi koko sotaa edes käydään.

——-
Päivä 8 – Jossain Pöljänjärven rannalla

Sain Savonlinnan tuliaisena paikallista evästä. Mustan Virran tuotteet on jo vanhastaan tuttuja ja sekä Neito, että Pässi maistuivat. Tosin jotain pirteyttä siihen Pässiin kaipaisi.

Uutuutena kiehtoivat enemmän— Waahto-panimon— tuotteet. Ensiksi koettamani Single Hop Citra Pale Ale oli vallan mainio, ilmeisen tuorekin vielä. No-nonsense, selkeän sitruksinen ja raikas olut. Ei vikoja. Mutta vihreä pullo? Miksi? Ei se edes näytä hyvältä.

——
Päivä 9 – Iisalmi

Pistäydymme Olvilla, sillä siellä on maan ainoa panimomuseo. Olvilla on myös ison maailman malliin ihan vierailukeskuskin. Talo näyttää toissa nousukaudella pykätyltä. Kivenheiton päässä on valtava vanhasta keittoastiasta tehty komea monumentti ja pihalla kasvaa humalaa näön vuoksi. Olutta täällä siis tehdään.

Sisällä on respa, mutta sen ääressä ei ole ketään. Maksaakohan tämä jotain? (ei maksa) Miihailemme tiskillä hetken. Ketään ei kuulu. Soittokelloakaan ei ole. Lopulta päätämme seurata ”Museokierros alkaa tästä” -kylttiä ja maksaa jos joku tulee maksua vaatimaan. Kierrämme museon parissakymmenessä minuutissa ja koko aikana emme törmää yhteenkään työntekijään.

Kiva museo kyllä. Paljon vanhaa päälle satavuotiasta panimoroinaa ja Olvin menneiden aikojen mainosmatskua. Hyvin tehty ja siisti ja selkeä, mitä ei voi sanoa esim. Bambergin panimomuseosta. Jos Iisalmessa käy, niin voi suositella.

Museokierros päättyy filateliamuseoon, joka on jostain syystä samoissa tiloissa. Tosin tällä hetkellä filateliamuseon näyttely sisältää suuria kuvia jääkiekkoilijoista, ei muuta. Hämmennyksissä poistumme, haamuina: Kenenkään kanssa ei kommunikoitu, unohtuu kirjata vieraskirjaankin, on kuin emme koskaan olisi käyneetkään.

———
Päivä 10 – Jossain Pöljänjärven rannalla

Ennen maalta lähtöä vielä toinen Waahto-panimon tuotos I Ambeer. Varsin ok peruslinjan amber ale, mutta kas, tässä olikin sitten jo auringonpolttamaa vikaa, onneksi miedosti. Se pullon väri…

———

Päivä 11 – Kuopio

Korttelimuseovierailun (hieno mesta!) jälkeen tie Kuopiossa käy jossain vaiheessa tietysti Maljaan. RPS Brewing pitää panimon myymälää/taproomia auki kai vain perjantaina ja lauantaina muutaman tunnin, niin sinne ei kyennyt. Olen maistanut aiemmin Scissors IPAn hanasta ja Rock lagerin pullosta. Niinpä nyt paperia sitten, eli Paper Red Ale.

Virheetön, varsin menevä olut sieltäkin paljastui. Vielä vähän enemmän olisin toivonut maltaisuutta tähän noiden kahden muun vastapainoksi, mutta maukas olut silti.

Scissors IPA ei ollut niin pirtsakka kuin viimeksi, mutta greippi tuli paremmin esiin ja sen hyödyllisyyden huomasi paljon paremmin.

RPS:n laatutaso on kyllä vakuuttanut. Ikävä kyllä se kertoo enemmän kotimaisten pienpanimojen keskimääräisestä tasosta, kuin erityisestä RPS:n nerokkuudesta. Moderneja perusoluita, näiden pitäisikin olla hanskassa.

Vielä yksi Wanhassa Satamassa ennen lähtöä. Valikoimassa on isoja panimoita ja paikallista. Iso-Kallan Savo IPA. Ei ilmeisesti ihan äsken kaappiin ostettu. Peruslinjan IPA, jota vaivaa paha tunkkaisuus.

——
Päivä 12 – Varkaus

Varkaus, theft city, isieni maa. Kolme vuotta sitten kävin siellä minibaarikierroksella, aika uusia moinen. En tietenkään ottanut yhtään kuvia. Kaupungissa ei muuten vieläkään ole panimoa.

Päädyn toisen lomallaan paikalle palanneen muuttotappiosyyllisen kanssa sen baarin terassille, jonka yläpuolella asuin teininä traumatisoituen karaokesta. Jorisemme menneistä, kun yllättäen tien toisella puolella parvekkeelle ilmaantuu mies ilman turhia vaatteita. Arjen sankari on saattanut itsensä ns. vahvaan liminaalitilaan. Näinpä hän pissahädän iskiessä vapautuu yhteiskunnan käyttäytymisnormeista ja lorottaa tarpeensa toisen kerroksen parvekkeen raosta kadulle. Mies vaappuu sisälle, ohikulkija vaappuu tyynesti ohi syntyneen lätäkön. Baarista ei varmaankaan oikeasti kuulunut terassille Phil Collinsin Just another day in paradise, mutta kun muistelen tilannetta, se on ääniraitana.

Jospa sitä vaihtaisi baaria. Keskustaan. Siellä haisee tehdas.

Keskustan geneerinen Harrisons on muuttunut O’Harrys-nimiseksi, omistaja on sama, kuten nimestä voi päätellä. ”Irish Bar” lukee nimen alla, jos ei nimestä selvinnyt genre. Ensimmäinen käymäni irkkupubi missä ei ole Guinnessia hanassa.

Toisaalta, hana-Guinnessin puute ihmetyttää vähemmän kun ottaa huomioon, että kyseessä on myös ensimmäinen käymäni irkkupubi missä on Lappi-teemainen sisustus. Siis oikeasti, baari on huolella ja oikeastaan aika komeasti tehty kelosta ja turkiksista oikein sellaiseksi turistilappalaiseksi mestaksi, jonka odottaisi löytävän Leviltä tai Rukalta. O’Harrys. Irish. Bar. On tämä vaan ihmeellinen kylä.

Mutta olutvalikoimaa on melko hyvin! Pulloissa ja myös hanoissa löytyy. Maistilaa etenkin, mutta myös esim. Sonnisaarta ja Thornbridgeä. Baarissa ei tosin ole ketään perjantai-iltana yhdeksältä. Myöhemmin saan kuulla, että ”ei siellä kukaan käy”. Kukaan ei tiedä miksi. Itse kävisin.

Täällä kaikki käy

Torin yli Oscar’siin. Ennen muinoin 80-luvulla se oli brittipubi. Sitten se muutti yökerhon tilalle ja siitä tuli aika geneerinen baari/yökerho-juttu, joka oli ainakin vielä ei-niin-monta-vuotta-sitten käsittääkseni hyvinkin suosittu. Nyt siellä ei ole juuri ketään. Isossa takatilassa on paljon pubipelejä. Biljardia, shuffleboardia, sen sellaista.

Pelaamme pelejä ja tissuttelemme Murphysiä pari tuntia. Perjantai-ilta, lähestyy puolta yötä ja paikka on aivan kuollut. Eipä se meidän biljardinpeluuta haitannut, päinvastoin, mutta kummastutti kyllä. Kysyn baarista että onko täällä aina näin hiljaista. On kuulemma. Myöhemmin saan kuulla, että ”ei siellä kukaan käy”. Kukaan ei tiedä miksi.

Hieman paremmin kaupungista kärryillä oleva serkkupoika ilmoittaa olevansa kulman takana Nekkarissa eli Next Stepissä. Siellä sain kolme vuotta aiemmin käydessäni hämmentynyttä palvelua vehnäolutta tilaamalla. Siinäpä seuraava askel.

Next Step on isohko perusbaari-yökerho. Kyllä te tiedätte, olette semmoisessa käyneet. Biljardipöytä yhdessä nurkassa, musiikki liian kovalla, karaoke toisessa huoneessa, hanassa bisseä ja shottilaseissa jallua. Ja paikalla kaikki kaupungin baarissa käyvät ihmiset, koska kai niiden jossain lopulta piti olla. Myöhemmin saan kuulla, että ”siellä kaikki käy”. Kukaan ei tiedä miksi.

Otan Olvin IPAn ja häviän lopulta taksilla nukkumaan. Lauantai-iltana sukulaisporukkamme velloo samaan baariin ja jokin maaginen, maaninen— ”siellä kaikki käy”-voima pitää meitä paikalla valomerkkiin asti.

Sunnuntaina bussissa matkalla etelään päättelen voiman olevan myös jotenkin saatanallinen.

—-
Tämä on mainos:

Blogin kirjoittajalta pullahti heinäkuun aikana julki runokirja. Huomautettakoon, että se EI ole oikeastaan juuri millään tavalla olueen liittyvä, eikä siitä löydy mitään blogin ”runollisempia” rykäisyjä tai muutenkaan mitään tähän blogiin liittyvää.

Mutta jos noin niin kuin ihan runoina kiinnostaa niin opuksen voi tilata tämän linkin takaa: Mediapinta

mainos