Tuopin Ääressä: Enkelin kosketus? Lost Abbey Angel’s Share

”Angels’ share:

The amount of alcohol which evaporates from the casks during maturation. This can be around 2% per year but much higher in hotter countries such as America.”
————————————

Heräsin aamulla päänsärkyyn. Niskat jumissa, huonosti nukuttu liskojen yö takanani. Tiedättehän sellainen jossa herättyäsi ihmettelet ensin kuka on piilottanut lakanan ja seuraavaksi miten se on päätynyt isoksi mytyksi, kuin Kiinan muuriksi pidättelemään vieressäsi nukkuvia mongoleja hyökkäämästä aamuäreän vartalosi kimppuun. Kahvia, kahvia, kahvia. Liskoaivot laatikossa eivät osaa ajatella muuta. Nappaat lehden eteisestä toivoen ettei yksikään talouden raikulipojista, ole ehtinyt silputa pääministerin naamaa, vaikka se olisikin kuinka ansaittua. Äriset jokaisen sivun kohdalla hörpäten vähän villasukan makuista Juhla Mokkaa siinä sivussa. Pahoinvointi. Henkinen depressio, jatkuva vitutus, pienet ihmiset, kaikki huonompia, tai vähintään olen keskitasoa parempi. Kuulostaako tutulta?

Minä nimittäin heräsin tänäkin aamuna yhden kauniin ja fiksun vierestä tajuten tätä samassa sängyssä ja saman katon alla tapahtunutta ihmettä jatkuneen vuoden verran. Ilman henkistä krapulaa, tai päänsärkyä kavalaa. Vuosi Lahtea. En ala tässä summaamaan sitä ja sen merkitystä. Vielä en kuitenkaan ole ostanut Pelicansin kausaria, käynyt FC-Lahden matsissa, mutta en myöskään kussut Lahen NMKY:n haudalle. Joku raja sentään.

Okei pitihän tää jotenki pohjustaa. Tekosyy korkata kellaris.. Miulla mitään kellaria ole, vaan sellainen lähiön melamiinen keittiökaappi, aka viinakaappi. Tai olisi jos alkoholistin eväät mahtuisivat yhteen paikkaan. Akkarissa Roope-Setäkään ei pitänyt kaikkia munia samassa paikassa ja akkarihan on ollut vuosia suurimman tiedon lähde.
No kuitenkin: Lost Abbey Angel’s Share v. 2015. Ajattelin nimen runollisuuden ja ironian katoavaisuudesta sopivan tähän ”juhlaan”.
Speksataan: RateBeerissä top 50:ssä Barley Wine kategoriassa (kas siinä tyyli tulikin). Vitamiineja 12,5%. Tynnyrikypsynyttä vielä kaiken hyvän lisäksi, joskaan tämä ei ilmeisesti ole tykimpää Bourbon Barrel Aged versiota Heaven Hillin tynnyreissä.

Ulkoisesti syvän punaruskeaa olutta. Ei vaahtoa.
Aromipuoli puskee rusinakeittoa, viskitynnyristä vaniljaa, tammea ja karamellia. Hyvin intensiivistä ja vivahteikasta settiä, joka puhdistaa nenässä ja puutarhassa. Lämmettyään sekaan ui sikarirasiaa ja toffeeta. Mitä pidemmälle sessio etenee, sitä enemmän pidän tästä. Ensikosketus oli täynnä ujoa maakellarista luumua, mutta selvästi sävyt tulevat nyt paremmin esiin, kuin joissain viineissä ikään.
Maku puskee tiukasti tummaa käynyttä hedelmäkiisseliä, toffeeta, siirappia ja mallasta. Silti viehättävin ominaisuus on viehko tynnyrisyys. Tammea, vaniljaa, vähän yrttikatkeroa perässä. Pitkä, vähän etanolinen ja liköörimäinen jälkimaku.
Suutuntumaltaan täyteläinen, pehmeä ja lähes hiilihapoton tapaus. Juotavuus on silti spekseihin nähden pelottavan helppoa ja miellyttävän lämmittävää.

Olin jo valmis kertomaan miten tässä on käsillä ensimmäinen Lost Abbeyn mahalasku. Hieman aikaa ja lämpöä sai kuitenkin minutkin lämpenemään. Ilman tynnyriä tämä ei toimisi. Sen syvä intensiteetti on jotakin johon ei lastuilla pääse. Aivan huikea tasapaino ja tällaisella kauhun tasapainolla leikittely, joka saa vain kumartamaan syvään silloin kun taide ja tekniikka kohtaavat näin sulavasti.

mainos