Tuopin Ääressä: Juoma-arvioissa: Jaloviina Long Drink

Jaloviina.
Yksi tähti
Majuri vai Vänskä?
Suomalainen ikuisuus yhen tähen takia.
En tiedä mitään ikiaikaisempaa kotimaista tiukkaa klassikkoa, kuin Jallu. Siitä tehdään lauluja edelleen. En kuitenkaan nauti niiden kuuntelemisesta, koska liiallinen junttirock on syöpää minun päälleni. Silti kenties vain tämä ja salmari ovat ainoat kotimaiset väkevät joita mielelläni juotan kaukaisille vieraille.— 
Ikiaikaiset ovat olleet ne illat, kun pöydässä on ollut yhtä tähteä, kuppi ja nopat. Harvemmin niistä kuitenkaan on jäänyt mitään suuria muistikuvia. Entä kuinka usein onkaan talonmiehen vapaapäivä kuulunut kalsarikänniseen iltaan?

Joskus sotkimme sitä kolan sijasta myös Pommaciin. Vähän sellaista brenkkulonkeroa siis. Epäilen, että meillä kaikilla olisi jalmarista niin paljon tarinoita, että se ansaitsisi oman Sinuhensa. Sellaisen ruskeakantisen iäisyyden vievän eepoksen, jonka henkilögalleriasta ei ota kukaan selvää, koska kukaan ei ole selvä.

Tänään kuitenkin hämmästykseni oli suurta eksyttyäni valtion monopolin hyllyväleissä sinne minne aurinko ei pais.. Anteeksi kirjallinen liioitteluni. Näin kuitenkin pullon Jaloviina Long Drinkkiä. En voinut vastustaa kiusausta. Isänmaa kutsui poikiaan, pilliin vihellettiin ja minä kaivoin taikaviitastani pari kopeekkaa esiin kassalla. Nyt oltaisiin syvien asioiden ääressä.
Spekseissä 5,5% ja hintaa karvan alle kolmosen (2,98€). Simppeli design ja jotenkin lievästi nostalgisen rouhea. Puhutteleva ja tavallaan ruma. Jallulla on kuitenkin tunnearvoa ja minä, minä olen tunneihminen.
”Herra isä. Kotimaista limuviinaa ”
Entäpä itse juoman maku? Se kai tässä kuitenkin on kaikkein olennaisinta?
Siinä missä väri on, vähemmän yllättäen, kirkkaan kullankeltainen on tuoksussa jotakin tuttua..
Kyllä. Siellä se jallu kaveriaan etsii, eikä turhaan. Tuo tuttu kombinaatio viinaa ja brenkkua on naitettu nyt etäisesti halvan Pommac-kopion kanssa yhteen. Aivan samaa hedelmäistä tammisuutta tässä ei ole, mutta osasyy voi olla myös Jaloviinan. Se meinaan puskee maussakin selvästi lävitse. Kerrankin etiketti pitää paikkansa: ”Maistuu sille mille pitääkin”. Siinä missä vaikkapa hartsun lonkerossa on saatu Gini piilotettua liki kokonaan (kiljuista emme puhu) huomaa lähtötuotteen tässä selvästi. Jos siitä ei pidä, niin Laitilan brandy lonkero (hih, heillä on myös Jalo lonkku.. Nyt kiinnostaisi verrata) lienee sinun valintasi. Oudointa maussa on se, että jallun maistuessa selvästi tuijotat etiketin 5,5% punaista leimaa epäuskoisesti. Toki tässä on limonadimaista siirappisuutta seassa ja kuplia sillai kivasti. Miltei hilpeästi ne kutittavat kitalakea, vain yhden tähden. Puolessa välissä en osaa vieläkään sanoa pidänkö tästä vai en. Ehkä pidän ideaa hävyttömän hyvänä ja juomaa hävyttömän pahana. Silti usein asioiden sattuessa näin pidän lopputulemasta. Ehkä nytkin?
Virnuilen koko limuviinateemalle, koska nyt ollaan sen syvässä päässä. Tämä ei ole kilttiä juomaa, vaan on astuttu askel kauemmas Breezerien ihanasta väriloistosta, tai harmaan petollisista sävyistä. Jonnekin Kyrö Long Drinkin, Kovan Teen, tai Laitilan Bitter Lonkeron maailmaan. Maailmaan, jossa teinit eivät kiljupäissään sylje päälle, mutta vanhan liiton Carillo ja Gambina sedät kääntävät selkäänsä.
Se on absurdi ulottuvuus, johon matkatessa kaipaisi matkakaljan lisäksi jallupulloa lepyttämään sen jumalia. Paikka, joka on oma suljettu osastonsa kaikille, joille olut ei maistu ja pitkäripaisen Smirnoff Icet aiheuttavat vain kerroksen sokeria ikeniin. Heidän epäpyhä maansa, jossa baarista ei tilata ”yhtä bisseä, lonkkua, tai sidukkaa”, vaan kirotaan miksi drinkkilistalla on vain jotain v..n kelkkoja ja villevallattomia, mutta GT on liian karvasta malarialääkkeeksi.
En voi sanoa olevani kotivesillä, vaan kaukana. Matkustelu kuitenkin avartaa, vaikka aina se ei tuottaisikaan überhedonistisia nautintoja. Joskus se on tällaista.. Outoja lipuvia fiiliksiä, joita kenties kaipaa palattuaan. Astuminen toisiin saappaisiin ja yhden jallu lonkeron nauttiminen saattaa siis hämmentävästi avata paatuneellekin kupin kiskojalle kokonaan uusia maailmoja ilman kaleidoskooppia. Ja lopulta.. Elämä on vain sarja kokemuksia. Lasin näyttäessä loppuaan pidän tuotetta edelleen hämmentävänä. Kenties toinen samanlainen toisi selvyyttä, mutta voisin jättää sokerisen kuplaveden kokonaan sikseen. Jännä. Jallu.
mainos