Ruosniemen Panimo, Suomi. Porter, 5.5%. Pullo, 0.33l.

Siitä onkin hyvä tovi kun olemme viimeksi arvioineet Ruosniemen oluita – silloin panimolla oli vielä vanhat, siistit etiketit. Nyt on uudet ja rumat. Ikävä kyllä aikoinaan niin kovin lupaava panimo vaikuttaa himpun verran taantuneen keskisarjalaiseksi, eikä sitä kauan kaipaamaamme valovoimaista lippulaivaolutta ole tullut. Ummikko M, joka on jo aiemmin Portsaria maistanut, toteaa jo etukäteen että ei tästäkään ole siksi.

Lasiin hyvin musta olut – valoa vasten näkyy hiven mahonkista punaa – kaatuu hyvin runsaasti vaahdoten. Vaan onpa etiketin mukaan oluen valmistuksessa käytetty typpeä, mikä selittänee tämän. Poreileva vaahto antaa oluelle epäilyttävän kevyen ulkoisen olemuksen. Pysyväiskerrosta vaahdolla on muutamien millien verran. Tuoksu on ihan kiva: suklainen, kahvinen, paahteinen, makea. Etäisen siirappimainenkin, makeuden alla jopa lievän nahkainen.

Suutuntuma on epämiellyttävän poreileva – typpi, perkele – ja sen alta maistaa tyypillisen, epätyydyttävän divariportterin. Ohut, terävä, kalsea, kitkerän kahvinen maku dominoi, mutta sen lisäksi maussa on omituisen päälle liimatun oloista keinotekoista makeutta, ja aivan selkeää tuhkan ja karrellepalaneisuuden makua. Jokseenkin epämiellyttävä maku.

Pullo lupailee ”typellä täyteläiseksi ja samettiseksi viimeisteltyä portteria”, mutta tässä pullossa ei sitä ole. Pikemminkin höttöistä, ohutta ja ikävää. Kirves, kivi. Kolahdus.