Arde Arvioi: Arde ja Kusettaja arvioivat: MBH Breweries -uutuuksia ja -tuotepolitiikkaa
Sekä Malmgård että Saimaa lähettivät blogistille kuuman kevään virkistykseksi laatikollisen virvokkeita. Juomaa saapui niin paljon, että päätin kutsua Kusettajana viime aikoina tunnetun Ilkka Sysilän maistelemaan konsernin tuotoksia. Hänen oma arvionsa teistingistä löytyy täältä.
Malmgård ja Saimaa ovat siis nykyään molemmat samassa MBH Breweries -yhtiössä, jota hallitsee Hartwallin suku. Tässä tulee helposti mielleyhtymä suureen suomalaiseen Hartwall-panimoon, jota puolestaan hallitsee tanskalainen Royal Unibrew, jonka omistajiin Hartwallin sukukin kuuluu. Saimaa ja Malmgård ovat kuitenkin perus-Hartwallia enemmän Hartwallin suvun vaikutusvallassa. Ilkka Sysilällä on vaiherikas taustahistoria liittyen Saimaan Panimoon, jonka edesmennyt perustaja Pertti Oksa oli hänen oppilaitaan Mustialan olutkoulutuksessa, samoin kuin Malmgårdin avainhenkilöt Tuomas Markkula ja Markku Pulliainen myöhemmin, monien muiden suomalaisen ensimmäisen pienpanimoaallon vaikuttajien tavoin. Sysilällä on siis harvinaisen syvällinen näkökulma MBH:n viimeisimpään tuotantoon.
Kampin onnikkaterminaalin Bruuveri toimi Sysilän aikana Saimaan pilottipanimona ja monet Sysilän reseptit skaalattiin Saimaalla suurempaan jakeluun, vaihtelevalla menestyksellä. Malmgård puolestaan on niittänyt mainetta yhtenä Suomen laadukkaimmista pienpanimoista. Olutharrastajissa on herättänytkin huolestumista Malmgårdin ajautuminen Saimaan kylkeen. Tilanne on edennyt siihen vaiheeseen, että osa Malmgårdin nimellä myytävistä oluista tehdään nyt Saimaan teollisuuslaitoksessa Mikkelissä. Nyt maisteluun tulleista näytteistä Malmgårdin tölkkioluissa lukee suoraan valmistuspaikkana Mikkeli. Tämä oli siis tausta, kun perjantai-iltapäivänä asetuimme Ilkan kanssa maistelemaan tarjontaa.
Starttina Saimaa Pils, 4,2%. Kirkas, viljaa, mallasta, ei niin ohut kuin luulin, raikas. Magnum ja Saaz humalina. aika hyvä. Katkeroa on, mutta ei tietenkään tarpeeksi. Aromihumalaakin saisi olla enemmän,— Sysilänkin mielestä. Saimaan Sun Lager yhtä vahva, 4,2%. Vaaleampi, tuoksu epämääräisempi. Entsyymimallasta, humalina Columbus ja Cascade. Ei sitrusta, ei aromeja, mutta ei tunkkaisuuttakaan, pysyy raikkaana.—
Malmgårdin Blond Ale myös samat 4,2%. Onkohan tehty Mikkelissä? Centennial, Cascade, Columbus. Belgiesteriä tuoksussa, karkea hedelmäisyys, ei kovin raikas. Pihkaa irtoaa, ei katkeroa. Mausteisuus lähinnä tunkkaisia neulasia. Kuiva, mutta ei raikas, vain 20 EBU.
Malmgårdin Emmer Pale Ale, 5,0%. Samea, juuresta jo tuoksussa, vihanneksisuutta maussa, ohkainen, jokin sivumaku. Jopa 55 EBU, mutta ei katkeroa havaittavissa, humalina Mosaic,— Citra ja Centennial. Mikkeliinkö mennään taas? Ei aromihumalointia havaittavissa, hikinen sandaalisukka jäänyt jäljelle. Ehkä huonoin tähän mennessä.—
Seuraavaksi siirtymä raikkaampiin saimaalaisiin. Kaito Lager, 4,5%, Saaz. Kirkas, varsin— tumman keltainen. Tuoksu epämääräinen, makeampi maku, ei hedelmää, jotenkin nihkeä. Ei virheitä, mutta tylsä. Saimaan Blonde Ale, 4,2%, Columbus, Citra, Centennial, Cascade, mutta mitään ei löydy tuoksusta. Ei belgiesterejä, oikeastaan siis golden ale. Ei aromeja, ei ole Saimaan rummuttama hopgun vielä osunut maaliin. Ei oikein muutakaan, ei runkoa, ei katkeroa. Mutta ei sivumakujakaan. Tässä vaiheessa täytyy todeta, että viemärikin on saanut osansa sessiosta, sekä Ilkan että jopa minunkin puolelta, vaikka synkän kainuulaisen geeniperimän nälänhätä-taustan vuoksi minun on hyvin vaikea siirtää syrjään ihmiselle tarkoitettavaa aineistoa. Isoisäni isä Juho Juntunen joutui tekemään rankkoja ratkaisuja Puolangan suunnalla nuorena poikana 1860-luvun hyytävimpinä katovuosina.—
Saimaa Weissbier, 4,2%. Sysilä tunnisti tässä oman vaikutuksensa, legacyn. Samea, tuoksussa vehnäesterit, humalina Magnum ja Saaz. Tyylipuhdas, mutta vetinen. Sysilä tykkäsi kovasti reunaehdot huomioiden muistellen tekosiaan, varmaan sama hiiva edelleen käytössä, vanha Luomuvehnä siis taustalla. Mikäpä siinä, upposi minullekin.
Malmgård Idaho Wheat Ale varmaan aivan uusi olut, 5,5%. Juurestuoksu ikävä kyllä. Sysilä dumasi tämän välittömästi. Todella tunkkainen maku, tässä oli session toistaiseksi heikoin tuote kaikin puolin, jotain nihkeää savuvivahdettakin. Saimaan Utula Pale Ale kirkas, 4,5%, hedelmää tuoksussa. Edelliseen verrattuna paljon parempi. Karviaismarjaa, mutta jälkimaku puuttuu, ei tarpeeksi aromaattisuutta. Tölkissä luvattu trooppisuus puuttuu. Mutta ihan kohtuullinen tapaus.—
Ukonlahti Red Ale myös 4,5%, aika hämmentävää Saimaan takertuminen näihin muinaisiin maitokauppavahvuuksiin. Kaunis kirkas punainen väri, neutraali tuoksu, maussa heikosti hedelmää, ruista mukana, mutta vaisuksi jää. Mausteista, mutta ei sekään vakuuta. Tunkkainen kokonaisuus, ei raikkautta.—
Brewer’s Special Mosaic Pale Ale, 5,5%. Kirkas, tuoksu ei vakuuta, maku pehmeä ja pyöreämpi kuin edellisissä, Columbus ja Mosaic, EBU 33. Muistiinpanot alkavat vähentyä session edetessä. Heti perään Malmgård Hoppy Oat Ale, samoin 5,5%. Tölkissä sanotaan suoraan, että tämä Malmgård on Mikkelissä tehty, tässä viimeistään häipyy Malmgårdin itsenäinen identiteetti, se on nyt tunnustetusti pelkkä Saimaan brändi, harmittavasti. Ei tuoksua havaittavissa, hieman kuohkeampi maku, mutta tyhjäksi jää. Ei vakuuta, vaikka Idahoa parempi.
Malmgård Spelt IPA oli ehkä session odotetuin tuote,— 5,5%, 55 EBU, Centennial, Cascade, Columbus. Ei löydy tuoksua tästäkään ja kaiken lisäksi ruma ulkonäkö. Perushedelmää maussa. Ei virheitä, mutta vaisu on kokonaisuutena. Yövesi on tuttu jo aiemmalta maistelulta, Sysilä tunnisti tästä omaa reseptiikkaa Bruuverin ajoilta. Savuinen tuoksu, vain 4,5%, joten vetinen tietysti, mutta kääntyy silti onnistuneeksi tapaukseksi Sysilän kompatessa.
Malmgård Dinkel vanhaa tuotesarjaa, 4,9%, varmaan edelleen samaa tavaraa, tuoksua on nyt voimakkaammin kuin Mikkelin Malmgårdeissa. Pähkinää, mallasta, raikkautta. Emmer Tripelissä, hyvä belgiesterituoksu, hedelmää, raikkautta. Edelleen tuttua hyvää kamaa. X-Porterissa paahteinen tuoksu, täyteläinen, tämäkin tuntuu entiseltä, varmaan Pernajalla tehty. Kolme viimeistä siis palautti uskon Malmgårdin tasoon, mutta nähtäväksi jää, vieläkö naitäkään enää jatkossa tehdään Mikkelin ulkopuolella. Kuluttajanäkökulmasta voisi toivoa MBH-konsernin jatkossa tarkentavan, millä konseptilla oluita tullaan tekemään.
