Arde Arvioi: HIMA Geažotmiella IPA

Salaperäisyyden verhon taakse kätkeytyvä helsinkiläinen kotiolutkollektiivi on Lahden mediakeisari Bönthörin painostamana lopulta saanut nimettyä itsensä HIMAksi. Nimi on kehitetty päähenkilöiden sukunimien alkukirjaimien mukaan ja voin vahvistaa, että oma kontaktihenkilöni (jonka tapaan aurinkolasit päässä kaulukset pystyssä sopivan hämärillä sivukujilla) käyttää nimeä, jonka jälkiosan etukirjain löytyy tuosta lyhenteestä. Kollektiivilla on jokin perverssi suhde nimiin, se on nimennyt oluensa mieshenkilöiden etunimien mukaan. Itselleni ovat aiemmin päätyneet Arvi, Aleksis ja Tryggve.— — 

Jos Tryggve oli jo harvinaisempi tapaus, niin Geažotmiella ei ilman googletusta soittanut minkäänlaisia kelloja. Kyseessä on saamenkielinen miehen nimi ja IPAssa on voltteja reippaasti 7,9%, humalina Amarillo, Columbus, Hallertau Saphir. Spiegelaun IPA-lasiin kertyy hyvin paksua vaahtoa, lievästi samea kermatoffeinen väri, tyypillistä vahvemmille IPOille. Tuoksussa karamellia, keväisen sateen kosteuttaman männyn aromia.—  Maku on hieman yksiulotteisen hedelmäinen, hedelmäpastillien kuivaa purentaa, ulkonäkö ja tuoksu ennakoivat raikasta kuohkeutta, joka ei kuitenkaan materialisoitunut. Hiilihappoja ehkä hieman liikaa. Hyvä juotavuus, ei paksua eikä alkoholista. Peräkärry on kevyt, ikään kuin tyhjä venetraileri WAP-kumivääntöjousiakselilla takana pomppisi. Ei mitään virhemakuja, mutta liian siisti, liian yksiulotteinen tämä on. Silti HIMA parantaa kuin sika juoksuaan, Tryggve oli aiemmista paras, mutta kyllä tämä vielä vakuuttavampi on. Itse asiassa jonkin keskisuuren riskejä välttelevän kaupallisen panimon vahva IPA voisi olla juuri tällainen. Kotioluttoimijoilta voisi ehkä toivoa persoonallisempaa otetta, tai sitten ei.
aikakausilehti