Bloggarikollega Jouni Koskinen Tuopillisesta saapui myös Black Dooriin valmistautumaan radio-ohjelman nauhoitukseen. Emme tätä mitenkään etukäteen yhteisesti sopineet, mutta olutbloggaajien käyttäytymismallit ovat usein samantapaisia. Siirryimme sitten viereiseen kortteliin, jonka yläkerroksissa Radio Helsingin tilat ovat. Anikó Lehtinen otti meidät vastaan ja ilman ihmeempiä seremonioita lyötiin kuulokkeet korville ja homma käyntiin. Olin melko jännittynyt enkä varsinaisesti rentoutunut koko session aikana. Anikó kyseli ja Jounin kanssa sitten vastailimme. Muutaman kerran hämmennyin kysymyksestä, mutta jotain onnistuin sopertamaan vastaukseksi. Tyypillisesti jälkeenpäin tuli mieleen paljonkin, mitä olisi pitänyt sanoa. Russian River -panimosta tuli puhuttua turhan paljon, olisi voinut keksiä jonkin vähemmän kuluneen esimerkin unelmamatkakohteesta. Senkin unohdin kertoa, että jonkinlainen esikuvani kirjoittamisessa on elokuvaohjaaja Luis Buñuel, jonka muistelmateoksen ”Viimeinen henkäykseni” luin tuoreeltaan 1980-luvun alussa. Buñuel kertoo suoraan asioista joista pitää ja joista ei pidä. Tyyli on täysin teeskentelemätön ja suora, samanlaiseen ilmaisuun haluaisin päästä. Buñuel saattaa ohittaa 10 vuotta elämästään yhdellä lauseella, mutta käyttää sitten useita sivuja täydellisen dry martinin kuvaukseen.
En ole kuunnellut keskustelua enkä aiokaan, oman äänen kuuleminen on melkein kiusallisinta mitä tiedän. Keskustelun lomassa maisteltiin kolmea olutta, joita hieman yllättäen en ollut aiemmin maistanut. Hailuodon talvivehnä oli kevyt tumma mausteinen dunkelweizen, ei suosikkityylejäni, mutta toimi hyvin Anikón valitsemien linssisipsien kanssa. Espoon Oman Panimon Cheer From Metro sessio-IPA, trooppisia hedelmiä runsaasti, mutta ei peräkärryä ja jotain karkeuttakin siinä ehkä oli. Aluksi luulin, että Brew By Numbersin Double Red 70/01 on sama kuin Panemassa äskettäin hanasta juomani. Pullossa oli kuitenkin kolmantena humalana mainittu mystinen Loral, joten päättelin kysessä olevan eri olut. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin sama olut, yhteistyö Cloudwaterin kanssa. Suhteellisen samanlaiselta vähäkatkeroiselta täyteläiseltä luumuiselta oluelta maistui pullostakin. Keskustelua käytiin kolme noin 15 minuutin pätkää, joiden välissä oli musiikkia (Green Day, Black Crowes, kolmatta en tunnistanut, ehkä Sonic Youth) ja mainoksia. Mukava kokemus jännityksestä huolimatta, ehkä seuraavalla kerralla pystyisi ottamaan vähän rennommin.
