Vajaa kuukausi sitten kiskoin kaikessa rauhassa Saarisen Matin kanssa sahteja Urhossa, kun viereisen pöydän André Brunnsberg kysäisi kiinnostusta osallistua Olutliiton kotiolutkilpailun tuomarointiin. Aikataulu mätsäsi, joten mikä ettei, ainahan oluen juonti kiinnostaa. Nyt sitten koitti lupauksen lunastustilaisuus. Homma tapahtui Andrén idyllisessä residenssissä Käpylässä, klo 11 aloitettiin ja työstettävää riitti yli kahdeksaksi tunniksi. Aurinkoinen lauantainen kesäpäivä siinä vierähti, ehkä jonkun mielestä sen viettäminen olutta juoden on ihanteellista, mutta ei se välttämättä niin mene. Oluita oli yli 100 yksilöä ja aikaa jäi yhdelle oluelle varsin vähän, joten vastuu painoi raskaana. Muutamassa sekunnissa pitäisi arvioida oluen olennaiset piirteet ja kun valmistaja on saattanut vuodattaa teokseen sydänvertaan pitemmän aikaa, niin stressiä puski pintaan.—
Meitä oli kuusi tuomaria, itseni lisäksi Mariaana Nelimarkka, Petteri Helin, Matti Saarinen, Niklas Fred ja Timo Jukka. Käytännön järjestelyistä huolehtivat André ja toinen herra, jonka nimi jäi valitettavasti rekisteröimättä. Olutliiton tuore puheenjohtaja— Anikó Lehtinenkin pyörähti paikalla. Tuomarointi tapahtui pareittain, itse arvioin oluita Mariaanan kanssa. Amerikkalaisen BJCP:n arviointilomakkeen mukaan pisteet täräytettiin ja jos parin kanssa meni arvio pahasti ristiin, niin sitten neuvoteltiin asiasta. Kaikki tuomarit eivät siis juoneet kaikkia oluita tällä ensimmäisellä kierroksella, vain kaksi arvioijaa. Parhaat pisteet saaneet noin 6-7 olutta eri sarjoista pääsivät sitten loppukierrokselle. Sarjoja oli viisi, pale ale, lager, belgi ja vehnä, stout ja porter sekä erikoisuudet. Loppukierroksella kaikki maistoivat sarjojen parhaat ja yleisellä pudotus/eliminointikeskustelulla ruodittiin niistä kolme parasta.
Hyvin mielenkiintoinen kokemus, aiemmin olen osallistunut Sonnisaaren kotiolutkilpailun tuomarointiin. Silloin systeemi oli hieman erilainen, mutta tilanne jokseenkin samantyyppinen. Ensimmäisissä oluissa meillä oli Mariaanan kanssa suuriakin eroja arvioissa, mutta vähitellen skaala tasaantui ja lopussa oluille tuli suunnilleen samoja pisteitä. Mielenkiintoinen sosiaalinen ilmiö. Oluiden taso tietysti vaihteli huomattavasti. Suosituimmassa pale ale -kategoriassa ei minusta taso ollut kovin kummoinen, Andrén sekaan heittämä oma Vermont IPA taisi saada parhaat arviot. Parhaita yksilöitä löytyi belgeistä ja stouteista. Henkilökohtaisesti olin lievästi pettynyt tasoon, aiempien kotiolutkokemusten perusteella odotin hieman enemmän. Osallistujien runsas määrä kuitenkin ilahduttavaa, alan harrastus on kovassa buumissa.
