Beerzebub: Resepti: L’IPA du Incube (Belgian IPA)

Belgian IPA on niitä oluttyylejä, joille reseptin kehittäminen on sekä helppoa että haastavaa. Helppous tulee siitä, että suunnittelijalla on kohtalaisen vapaat kädet, koska koko tyyli on varsin epämääräinen hybridi.— BJCP kiteyttää tyylin historian seuraavasti:

A relatively new style, started showing up in the mid 2000s. Homebrewers and microbreweries simply substituted Belgian yeast in their American IPA recipes. Belgian breweries added more hops to their tripel and pale ale recipes.

Voidaan siis puhua amerikkalaisesta tai belgialaisesta lähestymistavasta koko tyyliin. Edellistä edustaa esimerkiksi Stonen Cali-Belgique IPA, joka internetin huhujen mukaan olisi reseptiikaltaan muuten samaa tavaraa kuin Stone IPA mutta käytettynä belgihiivalla. Klassikkoesimerkki jälkimmäisestä taas on Houblon Chouffe, eli tuttavallisemmin ”tonttumehu”. Näistä kahdesta amerikkalainen versiointi on lähempänä sitä mielikuvaa, joka itselleni tulee puhuttaessa IPAsta.
Reseptin luomisen ensimmäinen haaste tulee siitä, että mitään ilmiselviä ratkaisuja ei ole olemassa. Oikeastaan ainoa pakollinen elementti on belgihiiva. Ja juuri hiiva asettaa toisen haasteen. Belgialaisten hiivojen mausteinen fenolisuus ei nimittäin lähtökohtaisesti istu kovin hyvin yhteen korkeiden katkerolukemien ja/tai pihkaisen makumaailman kanssa. Jotkut maistamani kaupalliset esimerkit ovatkin olleet aika onnettomia esityksiä. Mutta on niitä hyvin toimiviakin sekä amerikkalaisissa että belgialaisissa versioissa, esimerkiksi nuo tuossa edellä mainitut.

Reseptin rakentaminen


Omassa lähestymistavassani halusin tähdätä jonnekin näiden kahden välimaastoon.—  Mallaspohjan halusin pitää belgihenkisesti hyvin yksinkertaisena, toisaalta IPA kuitenkin vaatii luonnetta myös mallaspuolelle. Tämän takia päädyin käyttämään pelkkää Golden Promise -mallasta, joka tuntuu olevan monen kotipanijan valinta reilusti humaloituihin single malt -oluisiin. Kumarruksena Belgian suuntaan lisäsin mukaan kuitenkin vähän panimosokeria keventämään runkoa.
Hiivaksi valikoitui Duvel-kanta WLP570, joka internetin keskustelupalstojen mukaan olisi käytössä juuri Cali-Belgiquessa. Eihän valinta näillä lähtökohdilla voisi mennä metsään. Yleinen suositus tuntuu olevan, että belgi-IPAn käymislämpötila pidetään maltillisena, jolloin hiivan esterit pysyvät paremmin aisoissa. Tässä tapauksessa 21 astetta oli vähintäänkin riittävästi.
Humalavalinnoissa suuntasin Atlantin taa, koska tavoitteena oli panna jotain IPAksi tunnistettavaa. Välttelin kuitenkin pihkaisia lajikkeita ja valitsin hedelmäisempiä, joiden uskoin istuvan paremmin yhteen belgihiivan luonteen kanssa. Amarillo ja Simcoe ovat ilmeisesti jossain määrin klassinen pari, ja hyvin nuo yhdessä toimivatkin. Toivoin Simcoen tuovan mukaan pientä IPAhtavaa havuisuutta mutta pidin kuitenkin määrän maltillisena, 1/3 maku- ja aromihumaloinnista. Kuivahumalointi Citralla sai inspiraationsa Duvel Tripel Hop Citrasta, josta olen nauttinut suuresti.
Viimeisen palasen oluen luonteeseen teki vesikemia. Olen joitakin kaupallisia oluita maistellessani miettinyt, miten niihin saadaan sellainen kirpeänhäivähtävä raikkaus, joka omaan suuhuni istuu erittäin hyvin yhteen hedelmäisen humaloinnin kanssa. Tämän elementin olen löytänyt esimerkiksi juuri tuosta Citra-Duvelista. Olen sittemmin jäljittänyt sen aiheuttajaksi veden korkean sulfaattipitoisuuden. Niinpä valitsin vesiprofiiliksi Bru’n Waterin Yellow Dry -profiilin, jonka olen huomannut tuovan saisoneihin juuri tuota nautittavaa kirpeää kuivuutta. Mäskäys-pH 5,3 auttoi vielä entisestään kuivattamaan ja keventämään olutta.
Kohtalaisen korkea hapotus (3 vol) oli jälleen kumarrus Belgiaan ja luontevaa jatkoa raikkauden ja helpon juotavuuden tavoittelulle.

Käyttäjäarvioita


”Aikamoinen 😀 Maistuu La Chouffen (dipa tripel) ja Karmelietin sekoitukselta. Tosi freshi makui. Hiiva maistuu selvästi. Tykkään! Vaimokin tykkää 🙂

”Todella puhdas, hyvä olut, joka ei ole välttämättä täysin omaan makuuni, mutta nautin siis ehdottomasti. Jos ajattelen ipana, hämmennyn, en belgiksikään tunnista, mutta jos suhtaudun oluena / juomana, aukenee jotenkin hyvällä tavalla.”

”Tää on vähän niinku Panteran musiikkia. Hiiva ja humalat on vahvasti pinnassa niinku basso ja diskantti, mutta keskitaajuudet eli maltaat on aika piilossa.”

— (Pidän viimeisestä kommentista. Se on siinä mielessä osuva, että kyllä tämä olut on aika selkeästi hiivan ja humalan show. Tarkoituksena ei ollutkaan nostaa mallasosastoa kovin vahvasti framille. Ja Pantera-analogiaa on vaikea ottaa moitteena.)

Arvioita olutblogeissa:— Reittausblogi,— Tuopillinen,— Bönthöö Bönthöö

L’IPA du Incube (7–8 %)

Eräkoko: 24 litraa (ending kettle)
Tehokkuus: 80% (ending kettle)
Lähtöominaispaino: 1.063
IBU (tinseth): 67

KÄYMISTUOTTEET
5.815 kg – Simpson’s Golden Promise
0.2 kg – Dekstroosi (panimosokeri)

HUMALOINTI
10 g – Simcoe (12.7 %) 60 min— 
40 g – Amarillo (8,6 %) 15 min— 
20 g -— Simcoe (12.7 %)— 15 min— 
40 g -— Amarillo (8,6 %)— Flameout/whirlpool/hop stand 15 min
20 g -— Simcoe (12.7 %)— Flameout/whirlpool/hop stand— 15 min
50 g – Citra (12 %) kuivahumalointi 3 päivää

HIIVA
White Labs – Belgian Golden Ale Yeast WLP570

VESIPROFIILI
Bru’n Water Yellow Dry, mash pH 5,3
Kalsium 50— |— Magnesium 10— |— Natrium 5— |— Sulfaatti 105— |— Kloridi 45— |— Bikarbonaatti 0

PROSESSI
Mäskäys 64 asteessa 60 min, minkä jälkeen mash out 75 asteessa 10 min.
Keittoaika 60 minuuttia. Lisää humalat aikataulun mukaan.
Liuota sokeri pieneen määrään kuumaa vierrettä ja lisää keiton loppupuolella.
Käymislämpötila 21 C
Hiilihapotus 3.0 vol



Minkälaista kaljaa toi belgi-IPA on?
aikakausilehti