

Hiisi on jo useamman vuoden kuulunut Suomen pienpanimoiden varmaan kaartiin. Jyväskylässä pantavat tuotteet ovat käytännössä poikkeuksetta laadukkaita, mielenkiintoisia ja kohtuullisen hyvin saatavilla. Hiisi on visuaaliseselta ilmeeltään piristävän erilainen, ja suomalaisesta mytologiasta ammentavat etiketit, nimet ja muut toimivat. Hiisi onnistuu lähestymään modernilla otteella aihetta, joka helposti saattaisi johtaa haljuun ja tunkkaiseen uusretroon.
Toki brändäys— voi olla tapa yrittää naamioida paska kullaksi, joten ehkä parempi pureutua tarkemmin pullojen sisältöön. Tällä kertaa Kolmen Nopeen aiheena on Hiisin (Hiiden?) vahvempaa tykistöä. Ehkä myöhemmin myös kevyempi osasto on syytä ottaa tarkasteluun,— mutta nyt suomalaisen mytologian suurten kauhujen pariin.
Iku-Turso on helvetinmoinen merihirviö, jonka Väinämöinen pisti ruotuun nappaamalla kiinni korvasta. Pullossa se— on Hiisin näkemys imperial stoutista. Etiketin mukaan olut on gargantuaaninen, jonka tarkoitusta ei onneksi tarvitse googlata. Pieni lapsikin tietää sen tarkoittavan jättiläismäistä. Pullosta syöksähtää lasiin mustaa olutta, joka alkaa vaahdota vahvasti. Ehkä rauhallisempi kaatamistekniikka olisi ollut paikallaan, joten suostun ottamaan neljäsosan syystä itselleni. Täydennyskaadossa vaahtoa tulee edelleen, joten kehotan varovaisuuteen. Ruskea vaahto asettuu ajallaan ja jää ohueksi seitiksi lasin pintaan. Tuoksussa on paahteisuutta ja vähän kypsää tummaa hedelmää. Myös erikoinen parfyymin mieleen tuova tuoksu löytyy, mutta en saa siitä oikein kiinni. Tummanruskea mieto hajuvesi? Maku on paahteinen, kuiva ja pitkä. Aivan aluksi olut tuntuu suoraviiivaiselta, mutta erittäin pitkä jälkimaku tuo syvyyttä ja kompleksisuutta. Jos hyvin kuvittelee, vaniljaakin mausta löytyy. Erinomainen boostattu dry stout!