Bönthöö bönthöö: Cider sense tingling: Panimo HIMA x 2

Jotkut blogin lukijat saattavat muistaakin, että nykyään kovin ahkerana kotipanimona tunnettu HIMA aloitti uransa siiderillä. Reilu vuosi takaperin nautittu debyyttijuoma paljasti, että osaamista selvästi löytyy sillä rintamalla, ja taisin rankata sen parhaiden kotimaisten siiderien joukkoon samoin tein. Odotukset näitä uutuussiidereitä kohtaan olivat siis korkealla.

Topi, 5,5%

Omenainen tuoksu, kevyttä sitrusta ja imelähkö sivumaku, likööri kenties?— Maku myös liköörinen, sellaista makean ja happaman raja-aidalla tanssahtelevaa omenalikööriä. Makeutta on siis mukana, loppu kuitenkin kapsahtaa kuivaan, jo hieman lahoon omenapuuhun. Jäin ehkä odottamaan väkivaltaisesti takaapäin ottavaa raikasta kirpsakkuutta, joka olisi tuonut kokonaisuuteen tasapainoa. Maku loppuu myös vähän kesken.

Tapani, 6%

Samean keltaista, tuoremehumaista. Villihiivaisen omenainen tuoksu, jonka happamuus keimailee ja makeilee loppua kohden kaneli- sekä vaniljatankojen varassa. Juma! Maussakin pientä omenapiirakkamaista makeutta taustalla, mutta sitten villisti käyneen, hieman vielä raa’an omenan happamuus iskee päähän kuin Newtonia konsanaan. Suu täyttyy punaisten lajikkeiden lempeydestä ja vihreiden lajikkeiden brutaaliudesta. Pyöreän kulmikas siideri, joka olisi varmasti omiaan jälkiruoan ominaisuudessa. Kerta kaikkisen hieno juoma, vaikka maku ei ihan tuoksun viitoittamalle polulle löytänytkään.

P.s. Sain Tapania myös toisen pullon, jota pitää HIMAn edustajan mukaan kypsytellä ainakin puoli vuotta. Palataan siis kesällä asiaan.