Bönthöö bönthöö: Huovilan Sahti – viidennen sukupolven ensisahti

Jos suvussa on tehty sahtia neljän sukupolven ajan, niin voiko perheen vesa jättää tuon supisuomalaisen perinneoluen kutsun kuulematta? Roosa Lindholm ei voinut, sillä päijäthämäläisistä juurista helsinkiläiseksi kasvanut Lindholm päätti ottaa vaaristaan neuvon ja jatkaa suvun pitkiä sahtiperinteitä – siis— jo viidennessä polvessa. Ja hyvä niin, sillä sahtikulttuuri tarvitsee nuorta verta kuurnaansa, jotta katajaisella kansalla piisaa muinaista juhlajuomaa vielä seuraaviksikin vuosisadoiksi.

Sain Roosalta kutsun lähteä kanssaan maistelemaan debyyttisahtia puistoon ja toki otin ilomielin kutsun vastaan— â€“ hyvä seura ja sahti kun on suht vastustamaton pari.— Historiallisen Huovilan puiston tiluksilla alulle pantu “Huovilan Sahti” oli ehtinyt ikääntymään jokusen viikon ja Lindholm epäilikin sen olevan jo elämänsä ehtoopuolella. Minä en ollut toki päässyt uunituoretta versiota maistamaan, mutta omaan suuhun sahti oli yhä jiirissä. Katkeamaton kylmäketju Huovilasta Helsingin Kallioon oli selvästi kannattanut.

Huovilan Sahti on Lindholmin mukaan perussahti. Eli mitään sen suurempia kikkoja ei oltu käytetty – jos ei sellaiseksi voi laske sitä, että kuurnan asemesta oli käytetty puuvatia. Oliko sitten vati vai mikä, mutta juoman taustalta pystyi aistimaan ikivanhan puisen pesusoikon, joita omissa romantisoiduissa harhoissa löytyy jokaisen maatilan jokaisesta nurkasta. Älkää kysykö miksi, minä en ole ikinä edes vieraillut maatilalla.

Niin, se sahti. Puuta tosiaan löytyi, mutta se ei ollut kuivaa puuta, se oli hyvää puuta – niin hyvää puuta se on. Baanania toki, banaaniraekarkkia jos nyt tarkkoja ollaan. Makeaa, mutta ei missään nimessä ätläkkää. Katajaa en suoraan hoksannut, mutta kevyttä yrttisyyttä, jopa salmiakkisuutta loppumaussa kylläkin. Ja oliko sitten aiemmin juotu Laphroaig vai mikä, mutta jossain savusi— â€“— tastinglasiin oli voinut aromeja jäädäkin, mutta Muumimukista ei savuisia nesteitä oltu kuulemma juotu.

Huovilan Sahti oli virheetön perussahti, maistuva perussahti, parempi kuin moni kaupallinen tuotos! Onkin jotenkin käsittämätöntä, että “kaupunkilaisflikka” panee ensisahtinsa tuolla pieteetillä sekä noin laadukkaalla lopputuloksella. Toki pitää muistaa isoisän elintärkeä rooli prosessissa:— â€œPaappa opasti kädestä pitäen. Voi olla viimenen kesä, kun tämä oli ylipäätään mahdollista. Onnistunut sahti siitä kyllä tuli”, Lindholm tiivistää keltanokkakokemuksensa. Tuntukin, että emme nauttineet puistossa pelkästä sahdista, vaan perinnöstä.

—