Bönthöö bönthöö: Kanavan Motti – tumma päiväkahviseuralainen
Kanavan Panimon, Kahiwa-paahtimon sekä Ant Farm -kollektiivin Telakka-yhteistyön raunioille kasattu Motti vie kahvistoutia makeimmille vesille, sillä tämä Kahiwan kanssa ideoitu 6,8-prosenttinen olut on saanut lisämääreekseen termin “karamellistout”.
Takaetiketti lupailee paahdettua sokeria ja ainesosaluettelo karamellisiirappia, eli olisiko kyseessä ihan rehellinen jälkiruokaolut? Vielä kun bourbon-lajikkeesta kylmäuutetut kahvit juodaan palanpainikkeeksi. Se paljastunee kohta, kun avaan suoraan panimon pullotuslinjastolta saadun putelin.
Motin liekkigrafiikka ei avaudu heti, vaan Nikula-assosiaatiot iskevät päin pläsiä. Koetaan, mitä halutaan? Olisiko hovitaiteilija Nurmi sitten etsinyt tulitematiikkaa poltetun sokerin kautta? Vai voisiko kyseessä olla motillinen polttopuita, niin hyviä puita? Tai sitten Salossa on lueskeltu sotahistoriaa. Pääasia on kuitenkin se, että onko Motin maku liekeissä? LIT, kuten nuoriso asian ilmaisisi.
Nenä näyttää suunnan: kuohkeaa kahvisuutta, jopa sellaista imperial-tason intensiivisyyttä. Lupaa hyvää. Ja hyvää saadaan, joskin tuoksu onnistuu hieman naruttamaan juojaa, sillä mitään “imperiaalista” Motissa ei kuitenkaan ole.
Kylmäuutettu kahvi ottaa Tempation Islandia lainatakseni “kärkiryyppääjän roolin”. Toki olisin ottanut nieluuni isommankin annoksen kahvia, mutta hyvä näin. Karamellimaisuus näyttäytyy enemmän puumaisena kuin ennakko-odotusten mukaisen makeana.— Sellaista “tammilastukarkkia”. Ja tuo oli sitten kehu!
Olut ajetaan loppuun paahteisen kahvin avulla, johon on tiputettu tilkka kermaa ja sormustillinen viskiä. Taisi bourbon jäädä mieleen kummittelemaan, vaikkei whiskeystä puhuttukaan. Jälkimaku on lämmittävä, kuiva ja savuinen tuhkainen, ei siis jälkeäkään jälkiruokamaisuudesta. Kanavan kovimpia keitoksia, joskin haluaisin nähdä Motin vielä kurvikkaampana imperial stout -versiona.
