Bönthöö bönthöö: Rabbit Street Brewery – peilii eilii

Pitkästä aikaa Orimattilan kovimman kotipanimon, Rabbit Street Breweryn, tuotoksia arvostelussa. Onkin ollut jo ikävä näitä “kanerjuksen”— kokeellisia oluita.

Ensin lasiin ytimekkäästi nimetty IPA, 6%. Ainesosaluettelon (ananas, sitruuna, greippi, laktoosi sekä vaniljatanko) perusteella odottelin jotain… Noh, jotain.

Mitä ihmettä tämä tuoksu on? Tai siis mitä ihmettä tämä maku on? Jos joisin suihkugeeliä, niin haluaisin, että se on Rabbit Streetin uusimman IPAn makuista.

Sitruuna ja ananas iskevät kimppuun kuin läheisriippuvainen exä. Hieman happamuutta, mutta samaan aikaan huulet jäävät tahmaisiksi. Mitäs? Happamuus kuulemma hedelmistä peräisin, makeus sitten varmasti laktoosin ja/tai vaniljan tekosia. On siellä havuisuuttakin. Ja jottei homma kilpistyisi, niin lopussa tösähtää vielä sellainen katkeropommi, joka roikkuu hihassa joulupyhien yli kuin iljettävä porkkanalaatikkoröyhtäys. Tämä ei tosin ollut yhtään iljettävää, vaan hämmentävää, hämmentävän hyvää.

Samaan syssyyn miltei yhtä ytimekkäästi nimetty Perus PA. Kyseessä jenkkihumaloidun lagerin pintahiivalla käytetty ylijäämä. APA siis toisin sanoen. Tuoretta tavaraa tämäkin, vielä tuoreempaa kuin IPA.

Samat 6%, mutta väri on huomattavasti synkempi kuin IPAssa. Harmahtava jopa.— Tuoksu on raikasta troppiikkia, mutta maku lirvahtaa värin johdattelemalle valottomalle polulle. Hedelmäisyys yrittää pysytellä pinalla, mutta pakkasen raiskaama vesi on liian kylmää ja hedelmät kuolevat käsiin. Tai lasiin.

Mallaspohja on juuri niin tuhti kuin APAlle korkeahko abv antaa ymmärtää ja katkerotaso on Rabbit Streetille ominaisen pureva sekä havuisen tiukka. Kokonaisuus ei kuitenkaan ikinä elvy hedelmäsadon menetyksestä.