Bönthöö bönthöö: Tirra: Kolme lensi yli… Pekkale, Tuju ja Whiplash
Vaikka luonto kuolee ympärillä, niin Loviisankatu elää elämänsä kevättä. Tai loppukesää. Ok, se on syksy jo, mutta mitä väliä? Talvikin on ihan jees, kunhan on olutta. Ja sitähän piisaa.
Kolme hanaa vaihtui oikeastaan samalla kellon lyömällä, joten now we drinking:
Pekkalen Crack Attack on juotu kertaalleen— täällä. Silloin se oli hyvää. Nyt ei. UG:lla pantu, toki. Flätti ja diasetyylinen kokonaisuus ei nyt vain toiminut, vaikka kahvisuus ja humalat jaksoivat vielä huudella perään valomerkin jälkeen. Kuin marjainen brittiale vesitettynä.
Seuraavana Tuju, Lappeenrannasta. Jos olet uusi tai muuten vain hitaamman puoleinen Bönthöö bönthöön lukija, niin tämähän on henkilökohtainen lempipanimoni. ON!
Hapan Kataja. Nimi kai kertoo kaiken. Vai kertooko? Alkuun mennään todella simppelillä “sitrushappo”-tykittelyllä, mutta lämpö luo rakkautta… Ja kakkautta, heheh. Voi helvetti, mitä Hedberg-hassuttelua. Suksi sinä Sami helvettiin!
Kuten Hedberg, niin myös kataja olisi saanut jäädä metsään homehtumaan, eikä kukaan tulisi ikinä kuulemaan kun puu kaatuu… Hysssssssssssssss.
Whiplash Eventually oli ennakolta kierroksen mielenkiintoisin olut, mutta mutta… DDH NE -tyylin DIPAt ovat paikoin vaikea pala juotavaksi, sillä kun prosentit nousevat, niin raikkaus kärsii miltei pakostikin. Niin on käynyt Whiplashillekin, ikävä kyllä.
Trooppishedelmäinen, humalapellettinen ja “piimämäinen” DIPA tippuu todella helposti elimistöön, mutta jotain tästä uupuu: raikkaus, hedelmäisyys, katkero…
Ananaskarkkeja peltipurkissa, kyllä te tiedätte! Unohtakaa kaikki edellinen, sillä tämähän on upea olut.
Nyt nukkumaan!
Yhteistyössä: Tirra – Lahen reiluin kapakka jo vuodesta 1957
